Koirat

Soturi, supermies, kiroileva sisilisko, päällikkö – Navajon aika tuli täyteen

Jokainen koiranomistaja tietää, että lopulta se päivä tulee vastaan, kun joudut luopumaan toveristasi. Meillä se päivä tuli hiljattain vastaan Navajon kanssa. Vaikka tiesimme pitkään väistämättömän olevan edessä, silti se sattui. Lujasti.

Liki 13-vuotta on pitkä aika. Siihen aikaan mahtuu jaettuja iloja ja suruja. Näin koiraihmisenä sitä on oppinut pahan ja hyvän olon hetkellä turvautumaan koiran lohduttavaan läsnäoloon. Elämän kiemuroissa koira on se, jonka puoleen on helppo kääntyä silloinkin kun tuntuu, että ihmisten kohtaamisiin ei ole valmis. Toisaalta riemunkin hetkellä ilot jaetaan koiran kanssa. Lapsiperheessä moni on varmasti huomannut lasten kohdalla saman, suutuspäissään ja harmin hetkellä lapset hakeutuvat koiran seuraan ja koiran läsnäolo rauhoittaa lapsen. Koira tuo lohdun. Nämä on tuttuja ajatuksia varmasti kaikille koiraihmisille.

Nämä ovat myös syitä miksi niistä nelijalkaisista ystävistä tulee meille kovin rakkaita. Me muistetaan elämän ilot ja surut koirien kautta, karvakorvat elävät elämän kolhut ja parrasvalot kanssamme. Ovat osa elämäämme. Harmittavasti se koiran ikä on kovin lyhyt. Joskus toveruus päättyy hyvinkin lyhyeen ja parhaimmillaan saamme taivaltaa yhteistä matkaa toistakymmentä vuotta. Luopumisen hetkellä aina sitä ajattelee, että kumpa se matka ei olisi vielä päättynyt.

Navajon matka päättyi, koska se vain tuli vanhaksi. Vielä viime syksynä sen kanssa metsästettiin sille sopivia pikkuisia lenkkejä, mutta tämän vuoden aikana sen voimat hupenivat. Se ei enää jaksanut, ei edes pienille lenkeille. Metsään kun sen vei, niin soturi kyllä yritti, mutta askel haparoi ja vaikka metsästysvietti sitä edelleen vei eteenpäin, oli kulku hataraa ja jalat eivät enää toimineet. Päätimme, että suuren metsästäjäsielun pitää päästä paremmille jahtimaille edes vähän vielä saappaat jalassa ilman että ajaudutaan dramaattiseen nopeaan lähtöön esimerkiksi äkillisen sairastumisen myötä. Nämä ovat jokaisen koiranomistajan raskaita päätöksiä ja kaikki tekevät päätökset kuten parhaaksi näkevät. Me päätimme näin.

Navajolla oli suuri metsästäjän sydän, se opetti meille paljon metsästyksestä kanakoirien kanssa. Se oli varustettu loputtomalla riistainnolla, älykäs, erinomainen riistanlöytäjä ja erinomainen linnunkäsittelijä. Se halusi olla aina voittajana paikalla, oli sitten kyse kilpajuoksusta tai metsästyksestä. Mikään helppo koira se ei ollut. Nuoruudessaan kyytiä saivat porot, hirvet ja kaikki mikä vähänkään riistalle haisi. Kuumakin se oli riistatilanteissa, etenkin nuorena. Toisaalta sillä oli kovasta riistainnosta huolimatta luontainen halu metsästää yhdessä ihmisen kanssa. Se oli sopivasti hullu. Älyttömän hieno metsästyskoira.

Näihin vuosiin mahtuu lukematon määrä mahtavia metsästyselämyksiä ja monenlaisia hienoja muistoja. Kiitos kaikesta toveri, olit mahtava ystävä, opettaja, metsästyskaveri ja perheenjäsen! Meille on ikävä.

Kuvia yhteiseltä retkeltä

Pentu tuli taloon..
Eka kaer-koe 2010. Nuo2 78p. Kaer-kertomus: ”Hakee yläpäisesti, säännöllisellä kuviolla tuuleen nojaavaa metsähakua. Ottaa haussaan myös erinomaisesti ohjausta vastaan. Saa seisonnan ukkoteerelle, jonka nostaa vaiheittaisella etenemisellä siivilleen ja jää käskettynä paikalleen teeren siivittäessä. Rasitteena kaksi tuloksettomaksi osoittautuvaa ilmoitettua seisontaa. Noudossa nostaa takamuksen pakusta, muilta osin nouto kunnossa. Lupaava nuori koira, joka taitaa jo metsälintujen käsittelyn. Tuomari Juha Tuulaniemi”
Eka ammuttu mehtikana 2010. Antti ja pumppuhaulikko asialla.
Nuoruusvuosina jahdissa. Tuurin tuoja Ronja mukana.
Virallisia kuvia lasten lasten kanssa.
Sannan ensimmäinen ammuttu mehtälintu, vuosi 2011.
Antti ja ehkä ekat tuplat Navajon seisonnalta joskus nuoruusvuosina.
Nuori äijä. Metsän elukat vaviskoon…
Ensimmäisellä Lapin reissulla Pulju-tunturin maastoissa 2011.
Joskus Navajon nuoruusvuosina onnistunut päivä Kalmankaltiolla.
Navajo rakasti juosta myös valjakossa. Voittamisen tahto oli kova!
Kuolavanat huulissa taolla. Navajo näki ja tiesi, että riekot odotti muutaman sadan metrin päässä. Niitä tuijotettin kuolavanat suussa kunnes oli lupa taas mennä.
Riekkolandia 2013
Vihdoinkin eka kunnon ukkometso Sannan kanssa! Tästä oma tarinansa blogissa täällä.
Navajo oli mestari mehtälintujen kanssa, mestari metsojen kanssa ja ukkoteerenkin se kesytti syksyisin monesti.
Navajosta tuli käyttövalio 2015. VOI1 92p Kaer-kertomus: ”Navajolta onnistui tänään kaikki. Koira esitti kolmessa erässä erinomaista Voi-luokkaan sopivaa hakua, joka oli myös tuloksellista. Navajo tekee jokaisessa erässä riistatyön, joissa kaikissa kiinteä seisonta, hyvä eteneminen ja koira pysyy rauhallisena ammuttaessa. Toisessa riistatyössä fasaani pudotetaan ja nouto on reipas. Noudossa tulee Navajon ainut kauneusvirhe tälle päivälle, koska se turhaan mutustelee lintua. Onnittelut käyttövaliolle. Tuomari Ahti Lehtinen”
Okan ja Navajon hyvä päivä Kaldoaivissa.
Toveri
Eränkävijät-sarjan kuvauksissa Riekkolandiassa.
Moni koira ei ole Venla-voittaja. Navajo on.
Vanheneva komea saksanseisoja.
Navajon viimeiseksi jäänyt mehtälintu viime syksyn lopulta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *