Kanalinnustus, Koirat, Metsästys, Yleinen

Kevättä rinnassa – talviset jahdit koirien kanssa

Niin se vain pitkä ja kylmä talvi sujahteli suksien päällä. Kylmyyestä huolimatta paikallisen virallisen lumimittarin lukema taisi käväistä 104 cm kohdalla. Kevät keikkuu, mutta vielä on lunta ja pakkasta. Talven ja alkukevään aikana oli perinteisiä jahteja mustanlinnunpyynnistä ketun huhuiluun. Mahtuipa sekaan hieno viikko Lapin tuntureilla ja viimeisimpänä viikonloppu Dundretissa. Nyt odotellaan perinteisiä tulvaa ja tulvaturisteja.

Pakkasta ja pakkasta

Tälle vuotta osui melkoisen pitkä kylmä jakso aina joulukuulta helmikuun loppuun saakka. Liekkö ilmastonmuutoksella vaikutuksensa, mutta harrastuksia se haittasi kyllä suunnattomasti. Taisipa vielä maaliskuun puolella pitää melkoisia yöpakkasia. Vaikka pakkanen onki vaatetuskysymys, niin kyllä se paatunutta pohjoisen miestäki alakaa tuttamaan jossaki vaiheessa. Mustaa lintua piti hiihellä koirien kanssa, mutta eipä siinä montaa päivää tullu mittarin keikkuessa -30 hujakoilla. Yhtenä päivänä Sanna sai hienon tilanteen Synkän kanssa. Kiepissä oleville teerille seisonta, mutta liian läheltä pompanneet lyyrapyrstöt houkutteli koukistamaan sormia liian aikasin ja hutihan se meni. Ilman koiraa ei kehtaa lähtiä ryöjäämään. Lintuja kuitenkin näkyi vallan mukavasti eli ompahan pesämunaa tulevalle syksylle.

Pakkasmaisemaa

Keväinen riekkojahti

Tänä vuonna kävi luvan ostossa tuuri ja saatiin Paistunturiin viikon luvat. Paistunturi tuntuu olevan aina melkoisessa suosiossa. Aiemmin sinne ei olla onnistuttu saamaan yhtään lupaa. Oli siis vallan lysti tutustua uusiin seutuihin hiihtelemällä. Reissu sattui maaliskuun viimeiselle viikolle eli silloinhan on aina parhaimmat mahtollisuudet siihen, että hanki kantaa ylhäälläkin. Paistunturin alue on toki sen verran korkialla jo muutenkin, että mahtaa olla rosenttuaalisesti paremmin kantoa ylipäätään kevään korvalla. Mukaan reissuun lähti tottakait koko koiraosasto eli Hopi, Synkkä ja Ute.

Kelit suosi koko reissun paria lumisajepäivää lukuunottamatta. Alueelle mennessä olikin tiedossa, että vaihtopaitaa tarvitaan nousuja varten. Muutamana päivänä pääsimmä kelkalla ylös. Riekkoa löytyi vallan hyvin. Sekaan tuli yksi päivä, jolloin tapahtumia ei ollu. Sen verran oli huonoa tuuria, että riekot oli ollu myös jo puuttomalla. Siellä kun oli pälviä jo näkyvissä, mutta juuri ennen reissua tupsautti uutta lunta, joten riekot oli siirtyneet koivikoihin. Mutta sehän ei meitä haitannu. Koirat kulki puuttomalla loistavasti ja koivikoissakin aivan hyvin. Riekot oli toisena päivänä aralla päällä ja taas toisena tilanteita tuli mallikkaasti. Kohtikin saatiin ammuttua. Käytännössä reissu oli ehdottomasti meidän paras tähän astisista keväisistä pyyntireissuista. Tavallisesti on pahnattu munia myöten. Oli vain mukava lasketella reissun päätteksi kohti Ypykkää naama punasena ja monta mukavaa kokemusta rikkaampana.

Synkkä ja Sanna.
Hopi ja Ute.

Dundrettiin

Pari viikkoa sitten tuli yllättäen soitto, että lähtisittäkös Jällivaaran Dundrettiin tuomaroimaan? No ajatuksissa oli heti aurinko, hanki ja pälvet täynnä riekkoja. Hieno mahdollisuus, joka oli tottakait pakko hyödyntää. Samalla päätin osallistua Utella kokeisiin toisena päivänä. Ruotsissahan on eri meininki eli lite bättre tässäkin suhteessa. Siellä kun kokeita saa järjestää huhtikuun loppuun asti. Net on huomanneet, että ei se riekko vielä pesimässä siihen aikaan ole. Samoin siellä kokeisiin voi osallistua vaikkapa pallipuoli, typistetty, hammaspuutoksen omaava tai ilman näyttelytulosta oleva koira. Tämä sivumainintana, koska kokeiden tarkotus on kerätä tietoa koirien jalostusominaisuuksista ja pentueessa on varmasti terveitäkin koiria, niin hitto miksi ei? Järkevää sanon minä. Perjantaina Jällivaaraan saapuessa Dundret loisti hienossa ilta-auringossa. Aijai kun näytti makialta. Säätiedotus sitten puottiki maan pinnalle. Lauantaille oli tiedossa 5-6 metriä tuulta, lunta ja mahdollisesti räntää. Sunnuntaille muuten sama, mutta tuuli ei sentään vie pelihousuja.

Koestartti

Lauantaina olikin sitten starttipäivä. Myös Uten velipoika Vega eli UIvang oli menossa mukana. Ruotsissa käytetään parihakua kokeissa ja se oli hyvin tiedossa. Ute on jonniin verran räplättäny parihaussa. Niimpä se sitten Ute lapattelikin vallan mainiosti riistaa ehtien ja parista välittämättä, kuten pitää. Ekaan erään molemmat koirat lasketteli alarinteeseen ja siellä olikin kuusen alla yksittäinen riekko, josta kumpikaan ei kerinny saaja kunnollista hajua. Kevyesti höröstelivät ennen kuin riekko pomppasi siivilleen. Molemmat kunnioitti jäämällä paikalleen. Vaihoimme myötätuuleen, jota kyllä riitti melkoisen navakalla tavalla. Haku oli mainiota. Seuraavassa parissa oli Vegan vuoro ja se olikin nopea koe. Parikaverinsa kanssa hävisivät kummun taakse ja sieltä tuli sitten pari riekkoa koirat perässään. Avoimen luokan 50:n metrin peräänmenon raja täyttyi ja sukset kääntyi takaisin autolle.

Keli oli mitä harmain.

Uten matka jatkui ja hienosti jatkuikin. Linnut oli erittäin juoksevalla tuulella varmastikkin säästä johtuen. Siitä huolimatta Utella kävi tuuri ja yksittäinen riekko nukuskeli kevyen lumen peittämällä pälvellä ja senhän se siihen naulasi. Tilanteeseen ja siitä räväkkä nosto suoraan riekkoon. Ammuttaessa lugn och ro eli rauhallinen. Siihen pieni lähialueen tarkistushaku semmonen 50 metriä puolelleen ja samoille sijoille sitten kylmän linnun nouto, joka oli moitteeton. Jatkossa oli tarjolla toista riistatyötä, mutta tällä kertaa riekkoporukka oli sen verran iso, että lähestymistä se ei kestäny. Ute tilanteessa rauhallisena. Koko ryhmän saldona oli yksi riistatyö, jonka Ute laittoi omalle vyölleen.

Näillä ansioilla Ute palkittiin siten, että nouto täysillä 10 ja feltbetyg eli kokonaisarvosana päivän suorituksesta 7. Kerrottakoon, että Ruotsin kokeissa, joissa ei pudoteta maksimi on 8. Jos feltbetyg olisi ollut 8, niin tällöin ynnättynä vesitöillä se olisi riittänyt luokan vaihtoon myös Suomessa. Ruotsissa 8:lla luokka myös vaihtuu, mutta 7:ia pitää olla pari kappaletta. Ruotsissa tehdään myös luokasta riippumatta vesi- ja jälkityöt, jotka ovat erillään ”kenttäosuudesta”, mutta lisätään sitten kokonaispisteisiin. Eli tässä tapauksessa olisi kalenterivuojen verran aikaa käydä vesi- ja jälkikoe tekemässä ja sen jälkeen pisteet ynnättäisiin, josta muodostuisi sitten palkinto. I alla fal mahtisuoritus. Ute jaksaa yllättää positiivisesti 🙂 Koetulos Ruotsin tietokannassa.

Väsynyt tunturikoira Ute.

Tuomaroimaan

Sunnuntaina oli sitten oman tuomaroinnin vuoro. Sanna suoritti omansa toisessa ryhmässä lauantaina. Arvosteltavana oli Sannalla 6 koiraa. Siinä svengelskaa vääntäessä ja kahta eri suunnassa juoksevaa koiraa tarkkaillessa oli tekemistä. Omalla kohdalla toki helpotuksensa toi, että olen jo pari kertaa Ruotsissa osallistunut kokeisiin kokeneen tuomarin ryhmässä, joten tiesin etukäteen, miten hommat poikkeaa meidän vastaavasta. Joka tapauksessa koirat puhuvat samaa kieltä molemmissa maissa. Säännöt oli toki otettu haltuun ja paikallinen tuomari perehdytti vielä hommat hyvin, joten ei muuta ku.

Parihakua kattellessa tuli miettineeksi monia asioita. Haku esim. paljastaa, ollaanko tosissaan liikkeellä vai pistetäänkö leikiksi. Peesaileeko toinen toista vai ollaanko tosissaan töissä hakemassa riistaa. Toisaalta aiheuttaako parihaku sen, että toinenkin yrittää paremmin. Säestys on tärkeää, jos sattuvat samalle linnulle ajautumaan. Pari kuitenkin pyritään aina kytkemään, jos nähdään, että toinen on linnulla. Jos säestys ei onnistu, niin siinä sitten voidaan tössiä oman koiran sekä toisen koe. Yksitellen toki arvostellaan mettäkokeissa ja jos keli on niin huono, että parihaku ei ole mahdollista. Tämmöinen tilanne oli molempina päivinä tiheän sumun takia loppupäivästä. Omaan sunnuntain ryhmään sattui kaksi erinomaista koiraa, joilla oli puukko hampaissa alusta asti. ”Yllättäen” utmärkt haku johti myös riistalle ja hienoihin riistatöihin.

Kaikkinensa mahtava viikonloppu ja toivottavasti ei viimeinen Ruottin maalla kokeiden muodossa. Ruotsissa on hieno positiivinen meininki kokeissa, joten jos joskus mietityttää, niin suosittelen käymään!

Kesää kohti

Nyt täytyy ootella lumien sulamista ja alotella pikkuhiljaa omat/koirien juoksutreenit. Toivottavasti ei tuu rällättyä pohkeita ja akilleksia täysin kaput ennen kesää. Koirille jouksulenkit rospuuttokauella toimii erinomaisesti. Jos on jotain piilovammaa lumessa rymytessä tullu, niin kevyet juoksulenkit pitää paikat mukavan vetreinä ja palautumista varmasti tapahtuu. Kunhan lumet on veks alotellaan jälkitreenit ja sen jälkeen jäitten lähettyä mennään uimasille. Siitäpä se sitte pikkuhiljaa vesityökausi alkaa ja syksyä kohti mennään. Ruotsissa paikallinen tietäjä kertoi ensi syksyn olevan absolut huippuvuosi riekon osalta. Yleensä se tänne Suomeen tulee vuoden jäljessä Ruotsista, mutta oma perstuntuma sanoo, että saattaapihan tuo tuleva syksy olla riekkopitoinen myös paikallisella yläperällä. Toivotaan siis fåågeloisille onnistunutta pesimäaikaa ja odotellaan höstiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *