Ruotsin soilta Kaldoaiviin – syksyn 2025 jahtihommia

Niin vain on taas lumi maassa tai pitäiskö sanoa, että ihme kun on lumi maassa jo nyt. Onneksi vielä pääsee mettojen perässä pahnailemaan jouluulle asti. Tosin eipä nuita ole näillä seuduilla hirveitä määriä koiran edessä ollu tälle syksyä. Joka tapauksessa syksy taas vilahti joutuisasti metsästyksen merkeissä. Tällä kertaa tutkinnassa oli uusia seutuja ja toki myös vanhoja perinteisiä. Kuten aina, tilanteita oli laidasta laitaan.

Sorsahommia

Sorsajahtien osalta motivaatio on ollu aikalailla nollissa johtuen niiden vähäisyydestä omilla sestopaikoilla. Joka tapauksessa pitää siinä ensimmäiseen pariin viikkon jotain kuiten aina yrittää. Tämä syksy ehkä hieman yllättikin ja muutamia päätyi eräksi asti. Aloituspäivänä kävin hanhien perässä, kun kerran viikoksi sallittiin Pudasjärvellä. No muutaman tunnin siellä jakso istua enneku piti vaihtaa aktiivisempaan jahtiin. Siitä sitten Uten kanssa porkkailemaan rimpien reunoja ja paria lampia kiertäen. Eipä menny kauakaan, kun oli sorsa seisonnalla ja vieläpä sain sen alas.

Alotuksen jälkeen kävin myös pari kertaa iltalennolla. Veen ollessa alhaalla tiedossa on yks paikka, joka on varsin mainio iltalentoja varten. Tänä vuonnakaan se ei pettäny vaan heti lennolle mennessä lääseiköstä pomppasi 30-40 sorsaa ja tulivat vielä illan mittaan osa takasinkin. Empä muista Pudasjärvellä pariinkymmeneen vuoteen nähneeni nuin montaa sorsaa kerralla. No heti sen jälkeen alkokin jatkuva lääräys ja vesi nousi metrillä. Sitä myötä nämäkin pohjoisen tulokkaat sai jatkaa matkaa etelään.

Ruotsiin

Ja kuten perinteistä sorsahommista lähettiinki sitte Ruottin maalle ottamaan varaslähtö kauteen. Suunnattiin jo perinteisille seuduille, mutta otettiin tällä kertaa lupia myös uusille alueille kyseissä paikassa. Tällä kertaa kelit suosi, eikä ollukkaan perinteinen hohka. Lintua löytyi vallan mukavasti joka päivä ja tilanteita saatiin. Saattopa kuiten mennä usiampi tuntikin ilman kontakteja, joten ihan normaali meininki. Koirien jahtikunto nousee aina näillä reissuilla mukavasti ja Ruottissa nyt on vain aina mukavaa. Kauppojen sortimentti on loistava ja olut on maistuvaa. Tälläkin kertaa menyyllä oli mm. teeriburger tryffelijuustolla ja -majoneesilla höystettynä.

Posio ja Ranua

Pudasjärvelläkin hirvikärpästen invaasio kiihtyy vuosi vuojelta. Tälle vuotta päätimme ex tempore kokeilla aloitusta lähiseuduilla ja saimmekin tikettejä lähikuntiin. Dinellä pukkasi kiiman päälle, joten reissussa oli sitten Ute ja Hopi sekä kaverin pari jahtikonetta. Eipä onnistunu kärpästen välttely ainakaan. Paikoin oli Posiolla ja Ranualla ihan samanlaista kopinaa, kuin kuulemma keski-suomessakin – ei hyvä. Onneksi ovat sen verran pehmoisia nykyään, että liiskautuvat sormien välissä, mutta vistoja kaiken kaikkiaan.

Lintuja löytyi verrattain huonosti ja kelitkin oli perinteisesti aika lämpööset. Toki oppirahoja piti hieman maksella uusia seutuja kulkiessa. Lopulta kuitenkin löyty parit aivan hyvät paikat, josta muuan lintu päätyi eräksikkin. Riekkoihin törmättiin vain pariin otteeseen ja niitä oli aina vain yhtä tai kahta. Yhtenä päivänä surffasin myös Kouvan maastoissa. Siellä oli melkoisen hiljaista. Ei kuulunu laukauksia, eikä kyllä lintujen ääniäkään hirviästi. Liekkö vanhojen Osaran aukeitten harvennukset/hakkuut vaikuttaneet asiaan. Joka tapauksessa mehtäähän ne ei sanan varsinaisessa merkitysessä ole, mutta kyllä siellä linnut on viihtyny.

Paistunturi ja Iijärvi

Minä suuntasin kaverin kanssa Paistunturiin ja Sanna puolestaan Iijärvelle. Paiksessa olimma muutaman eka päivän telttaleirissä ylhäällä. Riekkoa oli päivittäin koirien edessä muutamia kertoja. Aloitusviikolla oli kuulemma jonkin verran painetta alueella ollu, joten liekkö vetäneet karpalon nenään ja vaihtaneet paikkaa. Pari seuraavaa päivää kiivettiin eri mestoille ja sittenhän se olikin jo ihan riekon metästystä. On tuolla ylhäällä vain mukava kuljeksia hienoissa maisemissa, eikä tarvi hirvikärpäsiä väistellä. Iijärveltä sen sijaan kuului vielä huonompaa ja Sanna kavereineen päätti parin päivän porkkauksen jälkeen vaihtaa toisiin maisemiin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin mukavat alotusviikot. Itselle melkolailla uusia seutuja kaikki, mitä tuli kulettua ja tulipahan nähtyä vielä tälle ikää myös oikea palsasuo, vaikka tuskin enää mättäitten sisuksissa ikiroutaa on.

Syyslomareissu

Jo yli kymmenen vuotta on ollu perinne lähtiä muksujen syyslomareissulla yläperälle ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Onneksi saatiin tikettejä haltuun. Tänä vuonna uudella systeemillä oli hieman pelko hanurissa, miten käy. Muksut on jo toki kasvanu ensimmäisistä kerroista, mutta vielä onneksi pari kappaletta oli reissussa mukana. Vanhin on jo alottanu opiskelut ja ei päässy tällä kertaa mukaan. Joka tapauksessa viikoksi oli tiedossa lupia sekä Kaldoaiviin että Kaamaseen – mukavia tuttuja seutuja. Tällä kertaa keli suosi melkoisen mukavasti. Alkuviikko oli suorastaan loistava kelien puolesta. Pikkupakkasta ja härmä maassa. Sitten puoleen väliin nakko vähän enemmän lunta ja vieläpä vesisaetta päälle, joten keliä oli tarjolla laidasta laitaan, kuten aina tunturimaisemissa. Ja reissuhan oli myös erinomainen, kuten aina. Pitkiä päiviä, hienoja maisemia ja lintujakin löytyi. Ja mikä parasta, gurmee eväät, naurua, kortinpeluuta ja parasta seuraa.

No mites ne koirat pelasi

Vähäisistä lintukontakteista huolimatta oli mukava huomata Utessa kehityksen merkkejä. Mikä parasta sessu myös oppi kähmeistään ja Paistunturin reissu päättyi hienoon tilanteeseen kaikilla herkuilla eli tiedotus, nosto ja vielä pudotus kaupan päälle. Koiraki maltto pysyä paikallaan ja teki mallikkaan noudon. Edellisessä tilanteessa paukasi ite riekot taivaalle ja minä siitä toki hieman kehuin. Haku on ollut Utella mettä- ja tunturimaastoissa luontaisesti omaan silmään mallikasta. Tilanteista löytyy kuitenkin joka lähtöön. Vaikka monet sanoo, että urokselle kun ”takoo” opit perille, niin se kyllä muistaa, mutta en tätä kyllä lähe ihan allekirjottamaan. Nyt kun Navajon jälkeen pitkästä aikaa meillä on uros, niin kyllä se on tarvinnu oppia siinä missä nartutkin, mutta niitä narttujen esim. valeraskauksista johtuvia vinkeitä ei kyllä ole. Ainakin Uten kehitys on vaatinu vaan aikaa ja onneksi myös itellä on nyt ollu malttia ootella ja välillä purra hammastakin. Hyvä kampe siitä vain on tullu. Kokeissakin tuli starttailtua ja niiden tarinat voi käyä lukemassa tietokannasta.

Hopi laukkuutti lähes vanhaan malliin, mutta ei ihan pahimpiin palsapouneikoihin kehannu koiraa laittaa. Päivien jälkeen huomasi myös melkoista kankeutta 9,5 vuotiaan kropassa, joten väliin totaalinen huilipäivä oli aina tarpeeseen. Aina kun irti laskee, niin johan lapattaa. Täytyy myöntää, että kyllä siinä välillä ihan herkistyikin, kun vaikkapa tunturimaastossa koira veteli menemään ja näytti nuoremmille mallia. Semmonen harmaa pää siellä vain vilkkui koivikoissa, kun oli kiire löytää riekkoja ja niitähän yleensä löytyi, kun Hopi oli irti.

Dinskubansku on kehittyny koko syksyn hienosti. Haku on mahtavaa katteltavaa ja lintuja löytyy. Reissussa koira käyttäyty ku vanha tekijä eli oli huomaamaton ellei liivi ollu päällä. Perinteisellä syyslomareissulla pohjoseen Sanna sai myös Dinelle sen ensimmäisen tiputuksen hienoon tilanteeseen. Tästä vain on hyvä jatkaa.