Siinä se taas jahtivuosi hoippu loppuun. Keväällä mentiin perinteisesti kettua pillittäessä, mutta myös varispilli soi ahkerasti. Aina kun jahdissa ollaan sattuu kaikenlaista mukavaa. Jos tänä keväänä ei ollut kettu tai varikset oikein otillaan, niin muuttolintujen näytökset, kuutamoöiden kettujen kuherrukset ja sumuisten aamujen äänimaisemat saivat jälleen kerran erämiehen suun virneeseen.

Ketun pillitystä

Aloitellaan kettujahdeilla, jotka jatkuivat kiihtyvällä tahdilla kohti huhtikuun 15. päivää. Kettu ei ollut tänä keväänä pillille otillaan. Monet kerrat tuli mietittyä paikkaa, aikaa ja pillejä, jotta mistä moinen johtuu. Loppujen lopuksi analyysi päätyi siihen, että pillitin tyhjää eli ei vaan ollut kettua lähistöllä. Pillikeikkoja tuli n. 30 edellisen saantikerran jälkeen helmikuun lopussa, mutta tulosta ei tullut.

Pysyvästi jäi mieleen reissu hieman kauemmas oikeisiin erämaihin, jossa ensimmäinen huhuilupaikka piti olla pommin varma. Viikon takainen tiedustelureissu paljasti nimittäin kunnon jotokset ja kettujen reviirikannon. Mutta ei, kuten taannoin selostajat viljelivät mäkikisoissa. Huhuilun päätyttyä jatkoin matkaa kymmenkunta kilometriä mehtäautotietä eteenpäin ja kirvasin samalla ajaessa, että pimiäksi vetää. Ei varmaan hyövää pillittää. Sitten auto parkkiin ja saman tien kun laitan hiljaa auton oven kiinni, alkaa kuulua ketun huhuilua, pientä haukkua ja sitten sitä kiimaista narskuttelua. Matkaa arviolta 500 metriä tahi kilometri. Mutta ei auta, koska keli on jo pilkkopimeä. Siinä sitten kuuntelin kettujen keväistä kisailua tovin jos toisenkin. Vaikka pillit olikin taskussa, niin olihan se yksinäisen kairan kulkijalle varsin mieleenpainuva kokemus!

Tämän jälkeen tulikin tyhjää semmoset parikymmentä reissua, kunnes viimeisenä iltana lähdin kaverin kanssa kunnon mestaan. Tosin ei me sitä vielä mennessä tiedetty. Hangen kovettamaa tiepohjaa kävellessä huomasimme ketun ylittävän tien n. kilometrin päässä. Äkkiä persaukset penkkiin molemmin puolin tietä ja pilliä huulille. Ensin pc4 n. 3-4 min. Kerkesin jo kelata tyhjien reissujen määrää ja pillin tenhoa. Jos ei nyt tärppää, niin onhan se jote. Tämän jälkeen ajattelin kokeilla hieman kimakampaa ja vaihdoin pc5:een. Pari minuuttia huhuilua ja pidempi tauko kuunnellen. Ihan niinkuin kuuluisi jotain hangen rapinaa… Kohta kaveri huutaa, että ammu! Kettu loikkaa tielle 40 metrin päässä. Sohlaan varmistimen kanssa. Kaveri heittää heiton kiväärillä, mutta huti menee. Saan kasattua asennon ja tempaisen. Iso uros heilahtaa kunnolla kylkimyyryyn, mutta jatkaa. Toinen laukaus ja kettu katoaa rämeikköön. Äkkiä juosten perään ja toteamaan, että ei jäänyt ei.

Pienen tuumauksen jälkeen lähdimme seuraamaan jälkiä kevyen kuutamon loisteessa. Hangen pinta oli hieman pehmyt, joten pakenevan ketun jäljet oli helppo tunnistaa. Parin sadan metrin seurauksen jälkeen huomasimme ketun kiertävän laajaa ympyrää, kunnes jäljet sotkeutuivat vähintäänkin yhtä tuoreisiin jotoksiin, joita oli mettäsaarekkeessa ihmisen haju/näköaistille ihan liikaa. Hangella ei näkynyt verijälkiä ollenkaan. Haulikolla ammuttaessa en ole nähnyt niitä aiemmikaan, vaikka laukaus on ollut kuolettava. Soittoa kotiin ja paikalle kaverin karkeakarvainen saksanseisoja. Pienenä kevennyksenä tähän kävelimme takaisin kohti tietä ja tiellä saapuessa tien tuntumassa vilahtaa toinen kettu! Heti mietittiin, että oliko se sama, mutta jäljet paljastivat ketun toiseksi. Näin jälkiviisaan voisi todeta, että jos nyt olisi saatu se ensimmäinen eräksi ja jatkettu hommia, niin kenties meillä olisi toinenkin kettu parkattuna.

Jäljen seuraus koiralla ei kuitenkaan tuota tulosta ja päätämme luovuttaa. Unien jälkeen aamulla soittoa toiselle kaverille, jonka sileäkarvaisella noutajalla on kokemusta ketun jälkivanojen seurailusta enemmältikin. Omia koiria tässä kohtaa en ajatellut, koska kokemukset ovat aika vähäisiä. Päätin kerralla varmistaa, että löytyykö kettu vai ei. Parin tunnin jälkien perkauksen ja seurailun jälkeen kettua ei löydy, joten nyt täytyy todeta saaliin karanneen. Todennäköisesti laukaukset olivat sittenkin heikkoja ja kenties ketun perskarvat vain hieman kärähtivät. Noh tästä jäi taas hampaankoloon seuraavalle vuodelle.

Varisjahtia

Varisjahdin aloitin maaliskuun loppusella kelin ollessa vielä varsin talvinen. Täällähän saa myös korppia jahdata kyseiseen aikaan. Maaliskuun lopun reissuilta saldoksi jäi yhtä tahi kahta lintua. Kunnon pöhinää ei vielä ollut havaittavissa minkään linnun osalta. Loppua kohden tahti ei kiihtynyt, vaikka näin on yleensä käynyt. Tämän kevään setuppiin saatiin uutta verta, kun tuunailin polyurskusta uuden huuhkajan, jonka nimeksi tuli Jorma. Pääasiallisesti mentiin Jormalla ja kymmennellä variksen/korpin kaaveella. Joillakin reissuilla oli myös mukana ketun nahka. Jahtikelit vaihtelivat kirpsakoista pakkasaamuista aina viimeisen päivän lussakeliin, jolloin passissa olikin varsin mukava istuskella. Lisäksi mukana olivat tietenkin pillit: Sam Neyt FT3, Faulks C-50 ja Nordik Barrborn.

Kymmenkunta varisreissua tuli tehtyä kaiken kaikkiaan. Saldoksi jäi suurta piirtä parisenkymmentä haittalintua. Paikanvaihto lienee paikallaan. Kolme kautta samoilla huudeilla lienee tehnyt kantaan jo kiitettävää lovea. Tänä keväänä linnut tuli tonttiin suhteellisen hyvällä prosentilla. Varisparvia ei nähty ollenkaan. Linnut liikkuivat yleensä yksittäin tai pareittain, joskin joku 3-4 linnun partti oli silloin tällöin liikkeellä myös. Yhtenä aurinkoisena aamuna jolkotteli myös kettu toisella puolella suota. Se saatiinkin jänisrääkynällä kääntämään suunta kohti passia, mutta n. 100 metrin päässä tempaisi täyskäännöksen pakolaukalla höystettynä. Liekkö kavahtanut huuhkajaa ja variksen kaaveita hangella. Passiukkojen hajut eivät varmaankaan tuulettomassa kelissä ehtineet noin pitkälle. Mieleen jäi tämän lisäksi myös muiden keväisten muutokkaiden lento- ja ääninäytökset. Viimeisen päivän jahdissa näimme useita hanhia, mikä lämmitti mieltä erityisesti.

Sain kuitenkin koostettua jonkinlaisen videon kevään variskoitoksista. Tässäpä video olkaa hyvä:

2 KOMMENTIT

  1. Iltaa!Olin torstai-lauantain metillä siellä teillä päin!Eli luvat oli valtion metille pudasjärvelle ja Ranualle!N 40km kävelyä kaksi ukko koirat myös mukana 2 kpl suomenpystykorvia!Vaikutelmaksi jäi aika tyhjät metsät!?!?Ranuan puolella jäi mieleen asmuntinsuo,iltapäivän lenkillä ajattelimme sen kiertää no pimiähän siinä meinas yllättää,eli oli oikaistava suon läpi poikkisuunnassa oli muuten kosteat olosuhteet veikkaan että kesällä ja syksyllä olis jäänyt ylimenemättä!Nyt kun oli ollut pakkasta niin just ja just ylipäästiin!Siellä oli vissiin ollut myös metsäpalo alue??Puita kaadettu oli aika runsaasti!!Mitmenkä te löysitte lintuja??

    • Ranuan suunnalla ei ole kulettu, mutta hyvin on tästä ihan Pudasjärveltä löydetty. Paikallisia eroja varmasti löytyy ja Pudasjärvikin on iso alue. Sieltä mistä lintuja on ollut meillä tapana löytää, poikuuet on olleet isoja ja lintuja on löytynyt hyvin ja huomattavasti paremmin kuin mennä vuonna. Toivottavasti tämä lupaa hyvää myös tulevalle vuodelle.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here