Metsästys

Talvijahdin tunnelmia

Kolmisen viikkoa on saatu nauttia talvisista hiihtoreissuista pitkin Pudasjärven kairoja ns. latvalintujahdin merkeissä, eli kohderiistana musta metto ja musta teeri. Tänäkään vuonna asiaan ei kovin vakavasti suhtauduttu ja nautimme talvisista hiihtoretkistä koirat mukana ja haulikot repussa. Tämähän tarkoittaa sitä, että saalista päästään yrittämään vain, jos lintu karkkoaa maasta. Puussa olevaa mettoa tai teertä harvemmin haulikkometsästäjä pääsee talvella riittävän lähelle. Lähinnä mielessä on tietenkin on ollut se, että josko sattuisi tänä vuonna jahtiaikaan onnenkantamoinen ja linnut päästäisiin kiepistä yllättämään.

Koko tammikuun keli on ollut raskas hiihtää, hikikarpalot on olleet herkässä jos valmista latua ei ole edessä ollut. Ei ole ollut ei niin minkäänlaista hankikantoa. Siinä kun umpisessa haulikon kanssa koiran seisonnalle värkkäytyy, niin ei ole helppoa se homma ei. Pääsääntöisesti seisottavana on olleet riekot, niitä tuntuukin edelleen oikein mukavasti näillä main olevan. Muutaman kerran seisottavana on ollut myös mehto, mutta ampumahollille asti ei näissä tilanteissa ole päästy.

Tämä oli nyt kolmas talvi peräjälkeen, kun tätä hauskuutta on saanut harrastaa ja myös ensimmäinen kerta, kun allekirjoittaneelle jahtiaikaan sattui kiepissä olevat teeret eteen koiran seisonnalle. Olihan se mieleenpainuva hetki, kun teeriä alkaa seisonnalta avosuolta ilmaan hyppimään. Samalle suolle melkoisen laajalle alueelle oli parkkeerannut noin kolmisenkymmentä teertä. Kyllä tästä hekumallisesta hetkestä oli onni saada muuan lintu kotiin viemiseksi. Talvisaikaan hiihtelemme pitkin maita ja mantuja koirien kanssa liki päivittäin ja keskiarvoisesti voisi sanoa, että joka vuosi muutaman kerran ne kieppilinnut koiran nokan eteen osuu. Nyt oli siis tähdet kohdillaan.

Ohessa kuvia tammikuisilta hiihtoretkiltä, monenlaisessa valossa ja maisemassa sai kulkea. Alkuun Puhoksen suunnalla oli komea tykky puissa ja koirat pääsi vielä kohtuudella liikkumaan pehmeässä lumessa, vaikka sitä olikin runsaasti. Sitten keli kävi lauhempana, lumi tippui puista ja lumen pintaan tuli myös hienoinen korppu koirien kulkua haittaamaan. Onneksi sitä taas hiukan pehmensi uusi päälle satanut lumi.

Tykkylumista maisemaa Puhokselta.
Lumen ihmemaa <3
Hyvät eväät ja kuppi kuumaa hienossa kelissä!
Valoilmiö
Nuotio kruunaa retken.
Lunta piisasi ja sitähän tuli vain lisää tammikuun edetessä.
Aamusta liikkeelle, aurinko vasta nousemassa.
Erilainen valo, kohta satoikin jo lunta.
Keli kävi lauhana ja siivosi lumet puista muuan viikkoa sitten.
Riekkoja edessä.
Näitä riekon lähön jälkiä on näkynyt hyvin.
Valkoinen maisema.

ommenttia “Talvijahdin tunnelmia

  1. Markus Syrjälä sanoo:

    Mukavia tarinoita lukea. Oma mielenkiinto seisojiin leimahti teidän ja eränkävijöiden myötä. Nyt kotona on kohta 2 v lyhkäri rinsessa jonka kanssa opetellaan juttuja ja yhteiseloa ja oloa.

    1. sanna sanoo:

      Kiva kuulla! Mukavia jahteja teille!

  2. Jukka sanoo:

    Hei,
    Mukava vaihtoehto kiväärimetsästykselle. Oma lyhytkarvainen saksanseisojani oli mukana lyhyellä linnustusreissulla tammikuussa. Pidättekö koirilla takkeja liikkumisen aikana vai vain tauolla, mikä on pakkasraja koirille.
    Mikä suksi teillä on käytössä.

    1. sanna sanoo:

      Riippuu kelistä, kovemmalla pakkasella (lähentelee kahtakytä astetta) Non-stop Blest -takki on usein päällä juostessakin https://www.suoherra.fi/product/non-stop-blest-jacket/
      Se pysyy hyvin menossa mukana, eikä haittaa kulkua. Jos pakkasta ei paljoa yli kymmentä ole, juoksevat ilman takkeja. Hyvin pärjäävät, kun liikkeessä ovat. Ja sitten tauolla on takit tietysti päällä. Me hiihdellään Åsnesin suksilla. https://www.suoherra.fi/asnes-kongsvold-jakt/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.