Kolmisen viikkoa on saatu nauttia talvisista hiihtoreissuista pitkin Pudasjärven kairoja ns. latvalintujahdin merkeissä, eli kohderiistana musta metto ja musta teeri. Tänäkään vuonna asiaan ei kovin vakavasti suhtauduttu ja nautimme talvisista hiihtoretkistä koirat mukana ja haulikot repussa. Tämähän tarkoittaa sitä, että saalista päästään yrittämään vain, jos lintu karkkoaa maasta. Puussa olevaa mettoa tai teertä harvemmin haulikkometsästäjä pääsee talvella riittävän lähelle. Lähinnä mielessä on tietenkin on ollut se, että josko sattuisi tänä vuonna jahtiaikaan onnenkantamoinen ja linnut päästäisiin kiepistä yllättämään.
Koko tammikuun keli on ollut raskas hiihtää, hikikarpalot on olleet herkässä jos valmista latua ei ole edessä ollut. Ei ole ollut ei niin minkäänlaista hankikantoa. Siinä kun umpisessa haulikon kanssa koiran seisonnalle värkkäytyy, niin ei ole helppoa se homma ei. Pääsääntöisesti seisottavana on olleet riekot, niitä tuntuukin edelleen oikein mukavasti näillä main olevan. Muutaman kerran seisottavana on ollut myös mehto, mutta ampumahollille asti ei näissä tilanteissa ole päästy.
Tämä oli nyt kolmas talvi peräjälkeen, kun tätä hauskuutta on saanut harrastaa ja myös ensimmäinen kerta, kun allekirjoittaneelle jahtiaikaan sattui kiepissä olevat teeret eteen koiran seisonnalle. Olihan se mieleenpainuva hetki, kun teeriä alkaa seisonnalta avosuolta ilmaan hyppimään. Samalle suolle melkoisen laajalle alueelle oli parkkeerannut noin kolmisenkymmentä teertä. Kyllä tästä hekumallisesta hetkestä oli onni saada muuan lintu kotiin viemiseksi. Talvisaikaan hiihtelemme pitkin maita ja mantuja koirien kanssa liki päivittäin ja keskiarvoisesti voisi sanoa, että joka vuosi muutaman kerran ne kieppilinnut koiran nokan eteen osuu. Nyt oli siis tähdet kohdillaan.
Ohessa kuvia tammikuisilta hiihtoretkiltä, monenlaisessa valossa ja maisemassa sai kulkea. Alkuun Puhoksen suunnalla oli komea tykky puissa ja koirat pääsi vielä kohtuudella liikkumaan pehmeässä lumessa, vaikka sitä olikin runsaasti. Sitten keli kävi lauhempana, lumi tippui puista ja lumen pintaan tuli myös hienoinen korppu koirien kulkua haittaamaan. Onneksi sitä taas hiukan pehmensi uusi päälle satanut lumi.
Mukavia tarinoita lukea. Oma mielenkiinto seisojiin leimahti teidän ja eränkävijöiden myötä. Nyt kotona on kohta 2 v lyhkäri rinsessa jonka kanssa opetellaan juttuja ja yhteiseloa ja oloa.
Kiva kuulla! Mukavia jahteja teille!
Hei,
Mukava vaihtoehto kiväärimetsästykselle. Oma lyhytkarvainen saksanseisojani oli mukana lyhyellä linnustusreissulla tammikuussa. Pidättekö koirilla takkeja liikkumisen aikana vai vain tauolla, mikä on pakkasraja koirille.
Mikä suksi teillä on käytössä.
Riippuu kelistä, kovemmalla pakkasella (lähentelee kahtakytä astetta) Non-stop Blest -takki on usein päällä juostessakin https://www.suoherra.fi/product/non-stop-blest-jacket/
Se pysyy hyvin menossa mukana, eikä haittaa kulkua. Jos pakkasta ei paljoa yli kymmentä ole, juoksevat ilman takkeja. Hyvin pärjäävät, kun liikkeessä ovat. Ja sitten tauolla on takit tietysti päällä. Me hiihdellään Åsnesin suksilla. https://www.suoherra.fi/asnes-kongsvold-jakt/
Miten hoidatte pito-luisto tasapainon. Minulla on samat sukset. Perus (ne mitä myyjä laittoi matkaan) skineillä joko pito on erinomainen eli hiihtäessä ei liu senttiäkään tai luisto on erinomainen eli ei pidä yhtään.
Mietin skinien rajua lyhentämistä. Kun kuvien perusteella liikutte kuten minäkin, teidän tapa luultavasti sopii nappiin. Miten siis käytätte suksia tästä pito/luisto näkökulmasta?
Kiitos: syksyllä hommattu metsästysliivi on kerrassaan oivallinen
Minkä levyiset skinit sinulla on, perushiihossa kapea skini on toiminut suoraan tosi hyvin, leveä skini on liian järeä.
Kiva kuulla, että liivi on mieluinen!
Pitää katsoa (sukset ei nyt lähellä) mutta lähelle suksen leveyttä ehkä 55mm tms. Myös suht pitkä ehkä 80 cm.
Siis kapea hankintaan mutta miten lyhyeksi uskaltaa suorilta leikata että vastaa suunnilleen voitelematlnta suomupohja Järvistä.
Muistaakseni siinä skini-paketissa on ohje lyhentämisestä. Ainahan voit tarkista ensin suksen pitopesän pituuden perinteisin menetelmin. Meillä on nuo 30 mm skinit käytössä. Ei ole meillä ollut niin nuukaa tuon pituuden kanssa, tuo 30 mm on toiminut tosi hyvin normihiihossa, muistaakseni lyhensimmä jotain 5 cm ja on ollut hyvä.