Tämän hetken kuumin uutuus tutkamarkkinoilla on eittämättä Ultracomin Avius. Pääsimme testaamaan kyseistä laitetta Lapin tuntureilla ja myöskin supin jälestyksissä maaliskuussa seisovan kanakoiran näkökulmasta. Aluksi hieman pohdintaa ja perusteluja nimenomaan tästä näkövinkkelistä tutkapannan käytöstä seisovalla kanakoiralla.

Joillekin seisojaihmisille artikkelin avaus itsessään on jo myrkkyä, ainakin tämmöisen käsityksen olen saanut monesti polttavanakin käyvissä keskusteluissa – tarviiko seisoja tutkapantaa? Meillä tutkapanta on ollut käytössä kuusi vuotta. Ensimmäinen värkki ostettiin, kun lyhytkarvainen saksanseisojamme Navajo oli 1,5 vuotias. Miksi ihmeessä, koirahan oli jo tuossa vaiheessa linnut hoiteleva ja myös tiedottava kanakoira eli ts. täysi peli. Muistuu mieleen ensimmäisenä ne virheet, joita teimme koulutuksessa alkuaikana. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira oli hukassa ja kun sitä ei etsinnöistä huolimatta löydy ja lopulta kävelet itse linnut ilmaan ja tajuat, että siinähän se koira oli. Tai kun koira monien minuuttien jälkeen ilmestyykin ja et ymmärrä, että hitsi soikoon, sehän tiedottaa – sillä on linnut. Kuten myös ne kerrat, jolloin koira otti hirvi- tai jänisajon, ja silloinkin olet pihalla tilanteesta, että mitähän tapahtuu… Nimenomaan seisojan ollessa nuori, tutkasta on se suurin hyöty.

Milloin tutkapantaa tarvitaan seisojien kanssa

Esimerkkinä tilanne, jossa koira on hukassa. Ensin isäntä/emäntä kevyesti viheltelee vaikka pilliin, mutta koiraa ei vain näy. Tämän jälkeen hieman etsitään. Tuonne se meni… Kohta hermo pettää ja aletaan kutsumaan koiraa isoon ääneen, ehkä hieman hätääntyneenäkin. Sitten huomataan, että tuossahan se koira seisoo n. 40 metrin päässä… Niinpä tuli linnut säikytettyä ihan itse pois.

Toinen esimerkki on se klassinen eli koira ottaa ajon vaikkapa jänikselle tai kauriille. Nuori koira ei välttämättä osaa palata takaisin lähtöpaikalle, vaan menee viettinsä pauloissa monta kilometriä. Kuinka saada koira takaisin mahdollisimman pian ja turvallisesti, ettei vain juokse isolle tielle – pitääkö hälyttää kaveri ottamaan koira tieltä talteen?

Kolmantena mannermaisilla kanakoirilla vaalittu ominaisuus eli tiedotus. Mikä onkaan sen parempaa, kun koira oma-aloitteisesti tulee isäntää/emäntää hakemaan. Tule tule, tuolla ne linnut on! Tässä kohtaa nuoren seisojanalun koulutuksessa tutkasta on iso ilo. Kun koira osaa jo varmasti seistä, voidaan hiiviskellä tutkan avulla seuraamaan tilannetta. Kun koira hieman kääntelee päätään ja oottaa jo kaveria seisonnalle, voidaan vaikkapa kevyesti vislata, että tuleppas hakemaan. Toisaalta, jos koira tässä tilanteessa tekee oman ratkaisunsa ja ryntää kohti lintuja, niin voidaan sitten tähänkin käytökseen puuttua. Ilman pantaa koiran ollessa hukassa omistaja voi olla autuaan tietämätön, mitä maastossa oikeasti tapahtuu. Toisaalta tieto lisää tuskaa, mutta tekniikka on tullut jäädäkseen ja miksipä sitä ei kannattaisi hyödyntää. Näillä nykyisillä mettälintukannoilla haluaa hyödyntää jokaisen tilanteen mahdollisimman hyvin nuoren koiran koulutuksessa.

Neljäntenä esimerkkinä on toki tutkiin liittyvien kapuloiden tai kännykän mukana tulevat karttaohjelmistot. Tuntemattomassa paikassa liikkuminen on varsin helppoa teknisin apuvälinein. Tässä kohtaa toki kannattaa kuitenkin muistaa esimerkiksi Lapin laajoissa erämaissa, että vanha kunnon kartta on aina paikallaan.

Viimeisimpänä, mutta yhtenä tärkeimpänä esimerkkinä on turvallisuus. Koiralle voi sattua metsässä mitä vain: koira voi lähteä ajoon, itärajalla kimppuun voi iskeä peto tai koira voi vaikkapa loukata itsensä. Tutkan avulla kaveri löytyy nopeasti, sattuipa mitä tahansa.

Tutkaa toki voi myös käyttää siten, että enää koiraa ja sen työskentelyä ei tarvi juurikaan seurata. Kun laite piippaa, tiedetään, että koira seisoo. Sen jälkeen sitten vain katsotaan laitteen kartasta tai seurataan sen kompassin nuolta suoraan seisonnalle mahdollisimman edukkaista sensseistä. Tässä se suurin peikko tutkapannan käyttöön kanakoirilla. Säännöllinen ja yhteyttä pitävä haku on yksi hienoimmista seisojametsästyksen piirteistä ja jos tutkalla aletaan seuraamaan hakua yhteydenpidon kustannuksella niin silloin minun mielestä ollaan kaukana kanakoirametsästyksen etiikasta. Kenties metsästyksen tavoitteena on vain saalis.

Minulle kanakoiramehtyyn etiikka ja joskus myös etikka on sitä, että elän ja kasvan oman koirani kanssa. Koulutan sitä ja harjoittelen lukemattomia määriä kohti sitä mahtavaa erähetkeä, jonka saumaton yhteistyö jonakin päivänä minulle antaa: hyvä yhteyttäpitävä haku johtaa seisontaan jossakin salon kätkössä. Koira tulee minut sieltä hakemaan parhaimmassa tapauksessa ihan omikseen tai sitten vaikka kevysti vislaamalla. Sitten mennään yhteyttä pitäen tilanteeseen, joka päättyy parhaimmassa tapauksessa avanssiin ja koiran ollessa avanssin jälkeen rauhassa paikallaan, pääsen kokeilemaan lintua eräksi. Jos olen onnekas, saan tarjota koiralle vielä palkinnoksi noudon ja eräksi saadun linnun sydämen. Koiran kaulassa voi kuvatussa tilanteessa kaikesta huolimatta olla tutkapanta.

Ultracom Avius

Varsin pitkähkön alustuksen jälkeen itse asiaan. Pääsimme testaamaan hyvissä ajoin markkinoiden uutukaista Ultracomin Avius -tutkaa, joka tarjoaa lähes reaaliaikaisen, kolmen sekunnin välein tapahtuvan seurannan VHF-taajuudella. Laite on muihin markkinoilla oleviin tutkiin poikkeava, koska se käyttää paikannukseen VHF-taajuutta ja koiran sijainti näkyy omaan älyvekottimeen asennetussa Ultrapoint eli UP -karttaohjelmassa. Verrattuna muihin tutkiin tarvitaan ns. isäntälaite, joka on puhelimeen yhteydessä bluetoothilla ja itse tutkaan VHF:llä.

Isäntälaite on kevyt ja varustettu jämäkällä antennilla. Sen voi helposti sujauttaa vaikkapa reppuun tai rintataskuun. Virtanaan sekä panta, että isäntälaite käyttää 3,7 voltin 3400 milliamppeerituntisia akkuja, joista virtaa piisaa ainakin se 24 tuntia laitteiden ollessa koko ajan päällä. Molemmista kamppeista akun voi vaihtaa. Panta laitetaan päälle isäntälaitteessa olevan magneetin avulla. Tämän avulla pannan myös voi sammuttaa esim. notskittelun ajaksi. Itse panta on kevyen oloinen ja istuu koiran kaulaan hyvin. Myös muovinen pantaosa on helposti vaihdettavissa, jos tarvetta on. Jos mehtyyreissu ottaa usiamman päivän, voi extra-akkuja kantaa mukana. En tiedä, voiko näin jämäkkiä akkuja ladata virtapankilla. Ainakin omat akut vaativat verkkovirtaisen laturin.

Aviuksen kohdalla kanakoirapuolella alkaa vertailu tutkavärkkeihin, jotka eivät tarvi kännykkää, vaan tutka ja erillinen kapula muodostavat parin. Monella herää ajatus Aviuksen kohdalla heti ylimääräisen laitteen kuskaamisesta, koska mukana pitää olla isäntälaite. Minä ajattelen asian niin, että jos minulla olisi ensin mainittu kampe, niin joka tapauksessa minulla on se ylimääräinen kapula mukana, koska puhelin on myös aina mukana. Aviushan ei tarvitse GSM-signaalia toimiakseen. UP-ohjelmisto päivittää oman sijainnin puhelimen GPS-signaalista ja isäntälaite nakuttaa pannan sijaintia kartalle VHF- ja Bluetooth -yhteyden välityksellä. Lähdettäessä GSM-verkon ulottumattomiin pitää kartat ladata puhelimeen etukäteen. Tämä tapahtuu selailemalla eri zoom -tasoilla karttaa ennen reissua. Kantavuus Aviuksessa on erittäin hyvä eikä signaalin katkeamisia ole tapahtunut koskaan seisojien kanssa kulkiessa. VHF mahdollistaa hommat myös Ruotsissa. Jos vaihtaa UP-ohjelmasta Ruotsin kartat ja pyörittelee ne masiinaan Suomen puolella, niin homma roudaa ilman kuluja. Mobiilidata voi olla kiinni.

UP-ohjelmisto on erittäin toimiva. Erityisesti itseäni miellyttää karttojen laadukkuus. Käytän hyvin usein pelkkää ohjelmistoa arkisessa tolskauksessa. Esimerkiksi tällä viikolla suunniteltiin tulevaa riekkoreissua Lappiin ohjelmiston karttojen avulla. Ohjelmisto tarjoaa kaikkea hyvää etenkin porukkamehtyisiin, kuten hirvi/kettujahteihin. Jos useampi haluaa seurata omalta älyvehkeeltä toimintaa, on toki oltava GSM-verkon ulottuvissa, koska ohjelmisto lähettää 60 sekunnin välein paikkatiedot palvelimelle, josta muut ko. laitetta seuraavat ohjelmistot saavat sitten tiedon. Toki vaihtoehtona on hommata useampi isäntälaite, jos ollaan verkon ulottumattomissa. Seisontahommissa harvemmin on tarvetta jakaa tietoja muiden mehtääjien kanssa, koska koiran haku tapahtuu lähituntumassa yhteyttä pitävästi ja usein ollaan liikkellä yksin. Ominaisuuksia ovat tämän lisäksi mm. seisonta-, haukku- ja aluehälytys, haukkulaskuri, matkalaskuri ja asetusten vaihto VHF:n avulla. Jos liikkeellä on useampi koira esim. parihaussa, niin isäntälaite tukee useampaa Avius -pantaa. Kun ohjelmisto on auki nähdään koko ajan mm. etäisyys koiraan ja nopeus.

Kanakoirahommissa se käytetyin ominaisuus varmaankin seisontahälytys. Oma luuri voi olla siis taskussa ihan rauhassa. Kun seisontahälytys on asetettu esim. 30 sekuntiin, ohjelmisto päräyttää ilmoille äänimerkin, kun koira on ollut 30 sekuntia paikallaan. Asetusta voi muuttaa asteikolla 15s, 30s, 1min tai pois käytöstä.

 

Käytäntöä

Käytännön testaukseen laite pääsi Lapin tuntureilla ja mikäs sen parempaa, kun äärimmäiset olosuhteet ja GSM-verkon puuttuminen. Toki on mainittava, että koira on puuttomalla toki lähes poikkeuksetta näkösällä, mutta eipä se testausta haittaa. Luvassa oli kolme päivää tunturia kelien vaihdellessa nollasta aina -20 asteeseen. Latailin kartat etukäteen majapaikassa luuriin niiltä alueilta, jonne tiesin meidän olevan menossa. Akut täyteen ja menoksi.

Aamuisin keli oli aina n. -15, kun kelkka vei retkuetta tunturiin. Laitoin tutkan päälle vasta kohteessa. Monesti tutka oli myös repussa, koska hankikanto hävisi pitkillä pätkillä olemattomiin ja koirat joutuivat ryöjäämään oikein huolella. Etukäteen ladatut kartat toimivat mainiosti ja niiden avulla oli helppo luovia sankassakin lumisateessa haluttuun kohteeseen. Tutkan ollessa koiralla ohjelmistoon piirtyi hienosti koiran luovit ja mikä parasta, koira ei siinä 3:ssa sekunnissa kauas ehdi ennenkuin uusi paikkatieto tulee, joten jos koira oli hukassa jossakin kumpareikossa, niin softan avulla pystyi kertomaan, että tuolta se ilmestyy näkyviin jonkun sekunnin kuluttua. Signaali ei pätkinyt kolmeen päivään kertaakaan, vaikka välillä mentiin melkoisissa kuruissa koiran ollessa vaaran päällä tekemässä töitä tai toisin päin.

Yksi ominaisuus miellytti käyttäjää erityisesti. Päivän aikana puhelimen akku ei kulunut normaalia enempää. Ohjelmistoa tuli vilkuiltua n. puolen tunnin välein. Monesti reitin suunnittelu kesti 5-10 minuuttia tai muuten vaan seurailtiin koiran menoa kännykästä. Käyttö ei toki ole niin intensiivistä kuin ajavien koirien kohdalla, mutta joka tapauksessa kerrassaan erinomaista, että akun kestosta ei tarvinnut huolehtia. Seisontahälytyksiä valitettavasti ei montaa päivien aikana tullut, mutta sekin tuli toki testattua oikeilla linnuilla, kuin myös taukojen aikana. Kaiken kaikkiaan laite oli toimintavarma, kertaakaan esimerkiksi yhteys ei käytössä katkennut. Mobiilidata oli kännykässä myös päällä. Jossakin vaiheessa saattoi yks pylpyrä tunturin huipulla ilmestyä näkösälle, muuten mentiin pimennossa.

Sijaintitieto päivittyi vielä 9,3km etäisyydellä.

Mielenkiinnosta testasimme erikseen myös laitteen kantavuutta. Seisojahommissa kun ei ole sellaiseen tilanteen päästy, että yhteys olisi katkennut ja kantama olisi loppunut. Testi suoritettiin niinkin yksinkertaisesti, että ajettiin autolla niin kauas kuin kantama riitti. Kantamaksi saatiin suhteellisen tasaisessa maastossa yli 9km, mikä on kyllä erittäin hyvä kantama muihin koiratutkiin verrattuna, paikkatieto päivittyi katkeilematta kolmen sekunnin välein puhelimeen. Tämähän tarkoittaa, että kantavuus ja toimintavarmuus on ihan omaa luokkaansa GSM-verkon ulkopuolella.

Muutaman viikon päästä alkaa sorsahommat ja sen jälkeen lähdemme Ruotsiin maalintumehtyyn aloitukseen. Koirakatraassamme on ikähaarukkaa tällä hetkellä 8:sta vuodesta yhteen vuoteen, joten kokemusta koirilta löytyy myös laidasta laitaan. Tänä syksynä tutkapannasta hyötyy erityisesti vuoden vanha Hopi, mutta kun koiran hakuvuoro vaihtuu, niin samalla myös panta vaihdetaan hakevan koiran kaulaan, oli kyseessä sitten veteraani Navajo tai Hopi. Pidetään hommat kartalla.

Ohjelmisto ja Ultracom Avius ja ohjelmisto on saatavissa Ultracomin omasta verkkokaupasta ja Koiravaruste.fi:n valikoimasta panta sekä ohjelmisto löytyy täältä ja ohjelmisto täältä.

Yhteistyössä Ultracom

4 KOMMENTIT

  1. Kokeilitteko kestääkö akku tosiaan 24h lyhimmällä mahdollisella paikannusvälillä pannassa? Akun tilanteen ilmeisesti näkee puhelimesta, eli tietää tarvittaessa vaihtaa uuden akun paikalleen. Käytössä ei ilmeisesti ole ongelmia gsm verkon ulkopuolella jos kartat on ladattu valmiiksi, mutta miten puhelimen akku kesti paikannusta ja bluetooth yhteyttä jatkuvassa seurannassa?

  2. Tarkennetaan kysymystä hieman tuosta mitä hain jatkuvalla seurannalla. Eli esimerkiksi nafo rannekotelo tyyppisellä ratkaisulla näyttö koko ajan päällä ja siitä ajoittain vilkaisu missä koira menee. Tuon up ohjelman taustalla pyörittäminen ei kyllä omien kokemustenkaan mukaan juuri akkua syö, mutta näyttö tuntuu olevan kova haukkaamaan virtaa näissä älypuhelimissa. Siihen kun yhdistää jatkuvan bt yhteyden ja sovelluksen haukkaaman virran ja gps paikannuksen, niin riittääkö tuollainen tavallinen Samsung alkuunkaan, vai olisiko jo viisaampi hankkia erillinen tutkapuhelin suuremmalla akulla. Ajatellen nyt vaikka nuoren koiran koulutusta, jos haluaa seurata tiiviimmin kuinka koira hakee, tai ajokoiramies seuraa haukkua intensiivisesti. Ainakin omien kokemusten mukaan puhelimen näyttö valmisutilassa/alkuvalikossa vie huomattavasti vähemmän virtaa, kuin vaikkapa elokuvien katselu. Eli tuolta pohjalta voisi kuvitella karttaohjelmiston jatkuvan seurannan olevan jotain näiden väliltä. Näyttö sammutettuna tuo ei tosiaan taustalla ole mahdottomasti virtaa kuluttanut, mutta ohjelmisto päivittää kuitenkin näyttöä jatkuvasti jatkuvassa seurannassa, joten syököhän tuo siinä käytössä mahdottomasti virtaa. Tuntuisi kuitenkin kevyemmältä käytöltä kuin pelaaminen tai videoiden katselu.

    • Tosiaan meillä käyttö ei ole jatkuvaa seurantaa. Nyt ruotsin jahdeissa akkua kului puhelimesta päivän aikana n. 50% ja päivän pituus oli suurin piirtein 10 tuntia. Kartat oli ladattu etukäteen puhelimeen, mutta mobiilidata oli päällä. Päivien aikana tuli joitain puheluita ja whatsapp -viestejä myös. Nykyluureista varmaankin kannattaa säätää näytön kirkkaus alas ja pistää kiinni kaikki mahdollinen muu taustalla pyörivä softa. Mainittakoon vielä, että meidän luurit on Huawei P9 ja Samsung S7 edge.

  3. Joo tuota katsoin että S7 edge on käytössä ja juuri sillä kiinnosti, koska itsellä sama luuri. Tietysti puhelinta voi ladata välillä powerbankilla. Kestikö nuo pannan ja vastaanottimen akut hyvin tiheintä 3s päivitysväliä? Seisoja on tietysti helppo ottaa luokse akun vaihtoon, mutta esimerkiksi ajokoiran kanssa saattaa olla jo haastavampaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here