Koirat

Syksy pilalla?

Navajo kotirannassa

Tunnelmat meidän talossa ovat aika vaisuja tällä hetkellä. Ei ole tietoa montako metsätyskoiraa meillä talossa on ensi syksynä, saadaanko nauttia upeista metsästyspäivistä vielä ensi syksynä Navajon kanssa?

Navajo alkoi onnuskelemaan toista etujalkaansa juhannuksen tietämillä satunnaisesti, monesti kovemman lenkin päätteeksi seuraavana päivänä. Vertyessään ontuminen katosi. Antoimme sen vähän huilailla, mutta edelleen ontuilua ilmeni.

Navajo on nyt 6,5-vuotias, joten ajattelin, että koska jalostussuunnitelmiakin on jatkossa ja tytöt kyselevät perään, niin omistajan velvollisuus on tarkistaa, että onhan koira kaikin puolin priima-kunnossa. Oireista itselle tuli mieleen nivelrikko, ja tietysti sen olemassa olo pitää saada selville jos sellaista vaivaa on. Käyttökoiran pitäisi pysytyä hommaansa eläkeikään asti. Tällä hetkellä hiukan huolestuttaa metsästyskoirienkin osalta se, että kovin paljon tuntuu olevan koiria, jotka eivät kestä kulutusta niin kuin käyttökoiran kuuluisi kestää.

Kysta vai osteosarkooma?

Kuva Navajon jalasta 17.7.2015

Eläinlääkäri ei löytänyt Navajosta päällisin puolin mitään huolestuttavaa, kipeänkin jalan liikeradat olivat hyvät ja mikään ei antanut viitettä vakavammasta vaivasta. Lekuri oli mieltä, ettei edes syytä ottaa kuvia, todennäköisesti kyseessä on pehmytkudosvamma, joka paranee ajan kanssa. Pyysin kuitenkin röntgenkuvien ottamista ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi, kun kuitenkin Ouluun asti haalauduttiin. Kiinnosti nähdä käyttökoiran nivelten ja selän tilanne koiralta, joka on ollut tosi kovassa käytössä: aloitti valjakossa juoksun pikku matkoista jo puoli-vuotiaana, on kestänyt ilman jäykkyyksiä monia monia perättäisiä mettäpäiviä ja uuteen päivään on aina lähdetty apinan raivolla. Hymyilytti kuvia katsellessa: hyvin pyyhkii. Ei minkäänlaisia kuluman merkkejä missään. Ja huh, ei mitään nivelrikon merkkejä! Mutta sittepä hymy hyytyikin, kipeän jalan sääriluusta löytyi erittäin selviä muutoksia luun sisästä ja pinnasta. Luu näytti rakeiselta, ja jotain ”höttöä” oli  luun sisällä ja luun pinnalle oli ilmaantunut ylimääräistä muodostelmaa. Otettiin lisää kuvia juuri tästä paikasta. Kun el. sanoi, että ”kun näitä kuvia kattelee niin melkein olisi ollut parempi löydös se nivelrikko”, tajusin, että nyt on tosi tosi vakava juttu. Kyseessä on eläinlääkärin mukaan joko luusyöpä tai luutulehdus. Ensimmäinen vaihtoehto on aggressiivisesti leviävä syöpä, joka vie hengen muutamassa kuukaudessa ja toista voidaan yrittää hoitaa pitkällä äkäisellä antibioottikuurilla. Luutulehdus on voinut saada alkunsa esim. jostakin traumasta/vauriosta. Jalasta otetaan koepala tällä viikolla, samalla kuvataan myös keuhkot, jonne kuulemma luusyöpä alkaa lähettämään etäpesäkkeitä hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Luutulehdun varalta aloitetaan äkäinen antibiootti. Tulosta koepalasta odotetaan todennäköisesti pitkälle elokuun puolelle.

Nyt siis meinaa tuntua siltä, että syksy on pilalla… Pitää toivoa, että kyseessä on luutulehdus ja antibiootti saadaan hoitamaan tehvänsä. Tämäkin vaihtoehto kuitenkin tarkoittaa sitä, että syksyllä viiden viikon kesäloman aikana taitaa olla aikaa tehdä muutakin vain metsästää. Yksi pelikunnossa oleva käyttökoira kahden metsästäjän taloudessa on liian vähän. Tätin kanssa räknäsin eilen, että kahden metsästäjän taloudessa pitäisi olla ainakin kolme metsästyskoiraa. Tätä koirapuutetta paikkaamaan tulee onneksi syyskuun alussa pieni seisojan alku Karpaleton kennelistä, Erosen Pasin Rauha-koira on saanut hiljattain ison laumallisen pentuja. Kyseessä on kaksoisastutus: toisena isähdokkaana on Navajo ja pentujen isyydet varmistuvat reilun kuukauden päästä dna-testillä. Paljastuu pentujen isäksi kuka tahansa, tästä pentueesta joukkuevahvistusta Pudasjärvelle on tulossa. Synkkiä pilviä on ilmassa, mutta ehkä se syksy ei ihan pilalla kuitenkaan ole… Pitää yrittää viritellä mieltä iloisiin asioihin, kuten vaikka siihen, että pitäisi keksiä pennulle S-alkuinen inkkarinimi.

ommenttia “Syksy pilalla?

  1. Marika sanoo:

    Heip! En osannut puhelimella hakea jatkoa tälle tarinalle. Miten tämä päättyi? Oman koirani (tosin jo kohta 13v.) jalasta löytyi eilen vastaava muutos, kuva on itseasiassa hyvin samannäköinen kuin tässä postauksessa oleva röntgenkuva. Kuvahaulla löytyi paljon kuvia aiheesta, mutta tämä lienee kaikkein lähimpänä meidän tilannetta.
    Meillä ontuminen alkoi pari viikkoa sitten ja vaikka koiralla on ikää hän on ollut paljon liikkuva, iloinen ja pirteä veteraani. Olin myös aluksi hyvilläni, kun nivelpinnat oli papparaisella kuvissa ehjät ja siistit, nyt pelottaa. Aloitettiin antibiootti ja kipulääke. Seuraavaksi koepalat.

    1. Sanna sanoo:

      Todettiin, että kyseessä ei ollutkaan luusyöpä, todennäköisesti jalkaan tullut joku muu kolhu. RG-kuvissa ”jotain” jalassa näkyy edelleen, mutta ei vaivaa. Navajo kohta 12v kävi justiisa metillä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *