Syksy nuoren saksanseisojan kanssa

Syksyyn mahtui monia reissuja. Minulla on aikaa kulunut erityisesti myös nuorikkomme Synkän kanssa puuhastellessa. Sen kanssa ei ole vielä tarvinnut varsinaisesti metästää, mutta koko syksyn se on mukana roikkunut ja saanut opetella koiran tavoille. Nyt 9 kuukautta vanha penikka alkaa jo muistuttamaan mettäkoiraa. Linkusta kun lasketaan, niin haku maistuu ja mikä mukavinta, lintujakin se tuntuu löytävän. Se on jo erinomainen alku: hakevan koiran kanssa metsässä viihtyy ja se oppii löytämään riistaa.

Alkusyksyn sain välillä purra hammasta, kun menohaluinen koira alkoi sitten niitä lintuja tämän tästä löytämään ja malttoi seisoa vain tovin. Yleensä oma-aloitteiseen nostoon se lähti, kun pääsin koirasta näköetäisyydelle. Syksyn edetessä malttia alkoi kuitenkin tulemaan ja pääsin myös sitä oma-aloitteisista nostoista muutaman kerran onnistuneesti torumaan. Kova into olisi sillä ollut myös lintuja näissä tilanteissa ajaa. Monin tavoin tehdyt pysähtymistreenit osoittivat näin tarpeellisuutensa ja melko hyvästi nämä ajoajatukset olen saanut stopattua pilliin puhaltamalla.

Eräskin kerta alkusyksyltä muistuu kuin elokuvana mieleen. Koira luovi hienosti pitkin suota vastaiseen tuuleen ja tömähti topakkaan seisontaan minusta n. 150 metrin päähän. Siitäpä lähdin tarmokkaasti kohti koiraa marssimaan, pääsinkin n. 30 metrin päähän, kunnes Synkkä päätti tehdä oman ratkaisun ja lähti oikein kunnon nostoon. Tähänpä pääsin aukaisemaan suuni ja karjasin oikein tolokusti EI. Penikka stoppasi istumaan ja jäi minua hämillään katsomaan, että lähteekö siitä emännästä noin iso ääni… No lähdin siitä koiralle marssimaan ja mietin jo, että tulikohan turhasta karjastua noinkin pahasti, kun siiveniskuakaan ei kuulunut, ei näkynyt. Pääsin muutaman metrin päähän koirasta, kun sen vierestä n. viiden metrin päästä pärähti kymmenpäinen riekkotokka ilmaan. Sitä siinä sitten yhdessä kateltiin, että komia oli porukka. Tämän jälkeen tehtiin onnistunut riistatyö.

Syksyn aikana Synkkä pääsi usein katselemaan myös toisten koirien riistatöitä. Haalauduin sen kanssa toisen koiran seisonnalle ja sehän alkoi jopa säestämään. Näissä tilanteissa oli sitten helppo kontrolloida pikkukoiran käytöstä: kuulolla piti pysyä ja tietenkin istua, kun linnut lähti.

Lokakuulta saakka on saatu sitten myös ihailla oikein mallikkaita riistatöitäkin, tulisia on Synkän nostot ja melko mukavasti myös stoppaa käskystä linnun lähtiessä. Haku oli välillä jopa melko hulvatontakin, mutta nyt tuntuu, että kovasta innosta huolimatta Synkällä on alkanut pysymään myös emäntä mielessä ja haku pysyy ns. kasassa. Näyttää, että Synkkä-koiran kanssa ei tule tylsää jatkossakaan… Mieluinen penikka!

Pentupäivät

Viime viikonloppuna kokoontui Suoherran pentujengi, eli Synkkä sisaruksineen Lumijoella fasaanitreenien merkeissä. Paikalle pääsi kuusi pentua, kolme urosta ja kolme narttua. Olipahan mukava nähdä reippaat koiranalut omistajineen. Vain muutamat pennuista olivat jo aiemmin tehneet tuttavuutta fasaanien kanssa. Viikonlopun agendana oli päästä treenaamaan fasaanien kanssa riistatyön mallia ja siinähän onnistuttiin. Kaikki pennut hakivat ja onnistuivat myös riistatöissä, joten sekös kasvattajien mieltä lämmitti. Noudotkin olivat jo hyvällä mallilla. Tervepäisen oloisia, sosiaalisia ja mukavia koiria olivat kaikki ja ihan varmasti kaikista tulee mettäkoiria.

Pohdittiin siinä porukalla, että tällaiset pentupäivät on tosi hyviä tilannekatsauksia myös omistajille. Näkee missä toiset pentueen koirat on menossa ja saa myös ihan uutta kipinää harjoitella vielä vähän lisää. Yleinen toteamus pentutreffien jälkeen oli, että siihen tottelevaisuuteen voi aina panostaa pikkuisen lisää. Pysähtyminen käskystä tilanteessa kuin tilanteessa on avain moneen hyvään tilanteeseen. Tarviikohan sen seisojan paljon muuta lopulta osatakaan: pysähtyä käskystä ja tulla luokse? Nämä pennut ovat ihan pienestä saakka olleet halukkaita tarttumaan riistaan, joten näin ollen nehän noutaakin luonnostaan, joten tänne-käskyllä se noutokampe tulee isänne/emännälle. Istuen luovutus on vain sitten hienosäätöä.

Jahdit alkavat tältä vuodelta olla paketissa. Muutama päivä on vielä meton ja teeren pyyntiaikaa jäljellä täällä Pudasjärvellä ja itsenäisyyspäivän seuvussa varmasti sivakoidaan koirien kanssa vielä usiampi päivä. Mehtyy näissä talvisissa olosuhteissa on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta kiva on päästä nauttimaan suksimisesta ja oikein hyvällä tuurilla vaikka yrittämään eräksikin jotain, josko vaikka teeret pääsisi kiepistä yllättämään. Se se onkin hieno näky, kun teeret pomppaa kiepistä koiran seisonnalta… Vau!