Antti jatkoi sorsastusta ja suuntana oli kaverin kanssa järvi, josta oletettavasti sorsia olisi saatavilla. Vältellen mahdollista Okan loukkaantumista ennen Ruotsin reissua, tällä kertaa mukaan lähti kaveri ja hänen koiransa karkeakarvainen saksanseisojanarttu Kurppana – kokenut sorsastuskoira. Tarkoituksena oli kiertää järvi siten, että koira on koko ajan töissä porkaten rantoja, uiden ja kahlaten. Miehen liikkuivat lähtituntumassa veneellä. Toinen keskittyy ampumiseen, toinen koiraan ja melomiseen.

Saman tien kun lähdettiin, eikä Kurppana ollut edes kerennyt edes veneestä pois, pomppaa hyvältä hollilta iso sorsa, joka suistuu kertalaakista järveen. Kuru hoitaa sorsan hienosti veneeseen. Aikuinen sorsa, jonka päässä oli jo syysvihreää. En muista näin aikaisessa vaiheessa syyspukua tekevää yksilöä saaneeni.

Siitä jatketaan ja koira päästetään töihin. Muutaman sadan metrin päässä koira tapailee seisontoja ja näemmekin raanatavin uimuavan kaislikossa. Koira alkaa jallittaa tavia, joka sukeltelee ja yrittää piiloutua. Tavi on kuitenkin sen verran ovela, ettei nouse haulikkohollille. Todennäköisesti aloituspäivänä ammuttu tavi saa jäädä parantelemaan haavojaan. Kuru jäljittelee tavia sen sukelluksista huolimatta lähes 200 metriä, mutta tällä kertaa ei onnistu. Toivottavasti tavi nuolee haavansa ja pääsee muuttohommiin, eikä minkin ruuaksi.

Seuraavassa tilanteessa koiran liike puskassa lakkaa. Tämä on yleensä merkki siitä, että koira seisoo ja näin käykin, kun nähdään oranssi liivi paikallaan pajupuskan tyvessä. Koiralle avanssi ja kaislikosta säntää tavi puolivaloilla ilmaan. Tämä tavin saan pudotettua ja koira tekee hyvän noudon. Raanalintu, jonka onnistuimme korjaamaan talteen. Noudon jälkeen Kuru jatkaa matkaa takaisin pusikkoon. Minä suolistan lintua ja rupattelemme niitä näitä. Onneksi kantapään kautta oppineena latasin haulikon täyteen valmiuteen ja yllättäen viisitoista metriä meistä koira porkkaa sorsan ylös täydelliselle hollille. Nostan haulikon hätäsesti, mutta ehdin tähdätä ihan rauhassa ja ammun kahdesti komeasti huti. Sorsa saa jatkaa matkaansa rauhassa. Pienen, ihan pienen, sadattelun jälkeen kahvipaussi ja pieni lepohetki oli paikallaan.

Tauon jälkeen jatkamme matkaa n. 100 metriä ja jonkin ajan kuluttua koira saa kaislikossa taas seisonnan. Avanssista tavi ilmaan. Hyvä riistatyö noutoineen kaikkineen! Jatkamme matkaa ja muutaman sadan metrin edellisestä tilanteessa mela kopsahtaa veneen kylkeen ja näemme sorsan pomppaavan kuudestakymmenestä metristä. En kokeile tiputusta, matkaa on liikaa. Muutoin tähänastiset linnut ovat olleet aika juroja, päästäen meidän hyvin lähelle jutustelusta huolimatta. Niinpä edellisen sorsan jälkeen koira ottaakin seisonnan n. 100m edellisen sorsan lähtöpaikasta eteenpäin. Avanssin saatuaan Kuru pökkää sorsan ilmaan. Nyt hauliparvi on kohdallaan ja lintu saa kuolettavan osuman. Koira noutaa linnun hienosti ja alamme tulien tekoon. Saalista on repussa tälle päivälle jo ihan riittämiin.

Kuru matkalla sorsajahtiin
Kuru matkalla sorsajahtiin

Nokipannukahvien, makkaroiden, leivän ja pullan ja mukavien rupatteluhetkien jälkeen päätämme vielä kuitenkin jatkaa metsästymoodissa. Meillä on yleensä se periaate, että kenen koira, sen saalis, mutta tällä kertaa päätimme laittaa homman puoleksi. Molemmille on siis luvassa sorsapaistia ja sekös lämmitti mieltä. Koira oli porkannut jo 2-3 tuntia. Kuvittelen hetken itseäni moiseen rääkkiin ja varmaan jo vartin kohdalla happoa olisi siihen malliin, että yrittäisin kömpiä mieluusti veneeseen, mutta Kurun kunto ja riistavietti on rautaa. Ei hyytymisen merkkiä ja nenä pelaa. Kertakaikkiaan mahtava, työntäyteinen ja iloinen seisojatyttö!

Eipä aikaakaan, kun parin sadan metrin päästä koira jälleen seisoo. Tällä kertaa 10 metrin päässä veneestä. Avanssiluvasta tulinen parin metrin pökkäys ja näemme kun raanakkosorsa yrittää päästä pakoon heinikon taipuessa sorsan kulkusuunnassa. Kurulle lisää usutusta ja vaiheittainen avanssi jatkuu. Sorsa on kuitenkin n. 5 metriä koiran edellä. Hajuvana on varmasti vahva, mutta kenties sorsa on lymyillyt samassa paikassa jo pidempään, niin koira ei saa tehtyä lopullista pommia. Näemme, että sorsa tulee avoveteen. Kysyn koiran omistajalta luvan ampumiseen ja lasautan päätä tavoitellen sorsan kanveesiin. Komea sorsa! Siihen vielä nouto ja homma paketissa. Päätämme pakata koiran paattiin ja suunnata kotia kohti. Sorsastusta parhaimmillaan!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here