Perinteinen riekostelureissu tehtiin tänä vuonna lokakuun viimeisellä viikolla. Kukaan seisojalla metsästävä ei voine kiistää, kuinka mahtavaa on katsella seisovan kanakoiran työskentelyä Lapin koivikoissa ja puuttomilla tunturiylängöillä. Sitä oli tänäkin vuonna luvassa, kun matkustimme jälleen kerran kohti Muotkan Ruoktua. Mukana tällä kertaa kolmen mehtyyikäisen koiran lisäksi oli myös 4-5 kuinen Hopi, jolle oli kova aikomus löytää myös riekot nokan eteen.

Lupien tullessa myyntiin olimme jahdissa Ruotsissa ja hieman nukahdimme onnemme ohi. Heräsimme todellisuuteen puoli yhdeksän maissa aamulla, vaikka edellisenä iltana muistimme, että luvat tulevat myyntiin aamulla klo 8.00. En tosin jaksanut uskoa, etteikö niitä lupia riekkojahtiin saisi. Olimme edellisinäkin vuosina ostaneet luvat sitten lähempänä jahdin alkua. No kaverimme kuitenkin soitti puoli yhdeksän aikaan ja kertoi, että luvat menivät kymmenessä minuutissa! Ollaanko tässä menossa jonkun maailmantähden keikalle vai mitä hemmettiä. No emme vaipuneet epätoivoon ja niin kävikin, että toinen kaveri soitti Näätämöön olevan lupia viikolle, jonne majoitus oli varattu ja päätimme ottaa ne, vaikkakin tiedettiin, että päivän siirtymiset olivat reipasta sataa kilometriä… Lomaviikon lähestyessä harrastin kuitenkin selaimella F5 jumppaa ja sain kuin sainkin lupia aina silloin tällöin myös lähemmäksi majoitusta. Jokapäiväisiltä Näätämön reissuilta vältyttiin, mutta rahallisilta tappioilta ei. Täytyy myöntää, että en selvitellyt, enkä tiedä vieläkään, olisiko noita jo ostettuja lupia pystynyt perumaan. Luvat siis kuitenkin hallussa ja suu hymyssä.

Kausi ns. mustien lintujen osalta oli varsin kehno, kuten riistakolmioissa todettiinkin. Mainittakoon, että poikueita kuitenkin löytyi mukavasti ja tilanteita oli ihan makiasti. Eräksikin jotain saatiin. Monessa tilanteessa jätettiin ampumatta tai suoritettiin kunnialaukaus. Mitäpä sitä vähistä ottamaan, kun kerran muutama lintu jo pakkasessa on. Teeren ja pyyn pyynti päättyi jo 10.10., mutta meton jahtia pystyi harrastamaan Pudasjärvellä kauden loppuun. En nyt puutu riistakolmioihin tahi niihin perustuviin lupasäätelyihin, mutta paljon porua ja keskusteluja tämän kauden osalta on asian tiimoilta käyty. Joka tapauksessa tilanteita on saatu ja ennen kaikkea meidän nuori Sukka on päässyt näyttämään kyntensä mainiosti koko ajan kehittyen ehdaksi pyyntikoiraksi.

No nyt sinne Lappiin. Matkaan lähti siis mukaan kaikki sessut, myös Hopi alias Hoppana Tsuppana, kuten myös Okariina. Okan kuntoutus eteni sen verran mallikkaasti, että päätimme päästää myös sen irti maltillisesti. Auto pakkiin ja menoksi. Matka sujui mukavasti. Ylöspäin on aina mukava mennä. Kelien puolesta oli tulossa loistelias viikko ja mieli oli korkealla. Muotkalla Hans toivotti tervetulleeksi ja kävimme taloksi.

Sunnuntai 24.10. Kaamanen

Hauska päivä Ilkan, Tuulian, Oivan ja Gustin kanssa
Hauska päivä Ilkan, Tuulian, Oivan ja Gustin kanssa

Kaamasessa Sannan mukana oli Navajo, Antin jäädessä lapslikaksi. Ensimmäisen jahtipäivän antina oli mukavasti tilanteita, mutta linnut olivat arkoja. Päivä oli kuitenkin muuten antoisa, vaikka saalista ei Navajon 60 km hippasusta huolimatta tullutkaan. Mukana reissussa oli myös paikallinen kaveripariskunta ja heidän kaksi seisojaa.

Pohdimme illalla syytä lintujen arkuuteen ja tuntuuhan se aika ihmeelliseltä, kun riekot pollottavat valkoisena mustalla maalla niinku valkoset muovipussit. On siinä riekolla paha olla, jos yläpuolella vaikkapa haukka hakee saalista. Ehkä tämä selittää myös arkuuden, enkä kyllä yhtään ihmettele. Tuntui erikoiselta huomata linnut ennen koiraa…:) Ei parane kuitenkaan hösytä vaan antaa koiran tehdä hommansa.

Maanantai 25.10. Angeli

Koskaan aikasemmin emme olleet kyseisellä alueella metänneet, mutta yllätyimme positiivisesti. Alun jokikanjonista kiipeäminen ylemmille maille oli kaiken väärti. Heti ensimmäisten parien satojen jälkeen Sukka onnistui hienosti naulihtemaan neljä riekkoa ampumahollille ja Sanna pääsi parvesta yhden eräksi ottamaan. Ei tainnu nämä riekot olleet seisovaa koiraa ennen nähneetkään. Sen verran kennelhenkisiä olivat. No päätimme jatkaa matkaa ja jättää nämä rauhaan. Aamupäivän aikana oli muutama ns. ykkönen eli yhden linnun tilanne, mutta arkalaisia olivat. Tuuli oli kohtalaisen navakka vaaran aamupäivän puoleisella rinteellä ja päätimmekin suunnata takaisin vaaran toista rinnettä, jossa oli suojaisempaa.

Suojan puolella iltapäivällä alkoikin sitten tapahtua ja saimme löysimme muutaman 5-7 linnun parven ja saimme useita tilanteita. Näistä myös saimme hienoja onnistumisia kaikille mukana olleille koirille eli Sukalle, Navajolle ja myös jalkavaivasta toipuvalle Okalle. Oka esittikin varsin mallikasta toimintaa. Jo pelkästään se, että pystyimme päästämään Okariina lempihommaansa sai hieman silmäkulmia kostumaan. Lopuksi saimme vielä tiedotuksen päätteeksi Sukalle tiputuksen.

angeli-antti-koiratOnnellisena autolla 15 kilometrin kävelyn jälkeen huomasin, että yksi Back on Track -takki on perhana jääny matkalle. Hetken pohtimisen jälkeen todettiin, että sehän tippui aika lähelle. No rapamarssia sadatellen 1.1 kilometriä, kunnes löysin takin ja takasi. Tulipahan mukava loppuverryttely…

Tiistai 26.10. Näätämö

Tiistaina oli luvassa ensimmäinen pitempi huikonen Näätämöön, jossa emme myöskään ole koskaan jahdissa käyneet. Ennakkoon tiedettiin jonkun kaverin kaverin sieltä hyvin riekkoja tänä vuonna löytäneen. Matkaa muotkalta kohteeseen kertyi yhteen suuntaan se 125 kilometriä, joten startti oli aikaisin. Kartalta katsoen luvassa oli varsin kivikkoista seutua ja koirien kannalta tämä arvelutti jonkin verran.

Tällä kertaa matkassa olivat Sukka ja Oka sekä kaveriporukan nuori 7-kuinen karkeampi malli sekä 10,5-vuotias seniori. Pitkään reittiä kartalta tsuumaillen löysimme mukavat mestat ja heti koirien päästessä irti saimmekin tilanteen. Ei muutaku tiedotusreeniä päälle ja seisonnalle. Tämä ryyppe osasi kuitenkin ottaa jalat alleen ajoissa, eikä haulia tarvinnut ilmoille heittää.

naatamon-retkiJatkossa bongasimmekin maahan riekot muutaman kerran ennen koiraa jo kaukaa ja näihin tilanteisiin otettiin vanhemmat hakijat kiinni ja kaverin nuorin koira kokeilemaan. Yritystä oli jo kovasti, mutta vielä ei seisonta jäsähtänyt kiinteästi hajujen tullessa nokkaan ja riekko päätti ottaa siivet alleen koiran ollessa jo hieman liian liki. Kaiken kaikkiaan mukava päivä notskilla keitettyjen kermakahvien, pullavan, makkaran ja eväsleipien kruunatessa erästäjien tunnelmat. Tälle päivää yhteensä viisi yksittäistä riekkoa. Näille saatiin kuitenkin useampi tilanne, olivat sen verran kennelhenkisiä. Ei huono, muttei edellispäivän 15 tilanteeseen nähden kovin hyväkään.

Keskiviikko 26.10. Kaldoaivi

Kaldoaivissa suuntasimme Petsikon alueelle. Kyseinen aluehan on erittäin tunnettu riekkomahdollisuuksistaan ja siellä usein pyöriikin liuta jahtiporukoita. Tällä kertaa ei näkynyt ketään. Jahtiin lähdettiin nyt Navajon ja Okan voimin. Okariina oli näyttänyt alkupäivinä sen verran hyviä otteita, että perjantaiksi varattu KAER -paikka todennäköisesti käytettäisiin. Tarkoitus oli vielä hioa lämpimän linnun noutoa, kun maanantaiset suoritukset eivät olleet ihan priimoja.

Lähtiessä mietittiin “vanhojen” koirien jahtipäivää ja semmonen kait siitä nyt sitten loppujen lopuksi tulikin, kun alun muutaman kilometrin tyhjän jälkeen osuttiin melkoiseen riekkokeitaaseen. Varmastikkin paras riekostelupäivä Lapissa koskaan tähän astisen jahtihistorian varrella. Sen kun toinen koirista selvitteli edellisen tilanteen ja toinen laskettiin irti, niin jovain se oli kohta jossakin seisomassa. Keli oli kaunis, välissä ilmassa leijui ruudin tuoksu ja koirat virkkasi. Päivän kiintiöt täyttyivät ja pois kävellessä oli hymy herkässä.

Konkareiden nappiin mennyt päivä
Konkareiden nappiin mennyt päivä

Hauskin tilanne tälle päivälle lienee Okan viimeinen, jossa koira irtoaa vihellyksestä tiedottamaan. Samalla koiran irrotessa muutama riekko lähtee ja luulin tilanteen kuivuvan kasaan. Koitan hieman vientiä jarrutella, mutta matka on aika lyhyt. No koira löytyikin seisomasta ja näin, että siellähän on vielä riekko. Ei muutaku tilanteeseen. Yksi eteneminen, mutta ennen koiran varsinaista nostoa riekko siivittää. Tiputuksen jälkeen koira noutoon ja kuinka ollakkaan siellähän pollottaa vielä lisää riekkoja matkan varrella. Oka ottaa linnun ja lähtee tuomaan. Jossakin vaiheessa se huomaa, että perhana tuossahan on lisempää lintua… No tällä kertaa linnut kuitenkin päättävät lähtiä ja kehotuksella koira jatkaa noutosuorituksensa loppuun.

Torstai 27.10.

Torstai oli Hopin ja Sukan päivä ja lähdimme vain retkeilemään lähialueelle toivoen tietenkin, että sieltä riekko löytyisi, jos nyt ainakin Sukalle. Hopi oli kuitenkin reissussa mukana ja nuotiovärkit tottakait. Näätämöön meillä itse asiassa oli tällekkin päivälle luvat, mutta päätimme antaa koirille lepoa. Tämän lisäksi Oka oli esittänyt sen verran hyviä otteita, että päätin startata sen kanssa kokeeseen perjantaina. Muutaman tunnin reissu tarjosi mahtavia maisemia ja yhden havainnon ketusta, mutta riekot olivat piilosilla.

antti-ronja-hopiPerjantai 28.10. KAER -koe

Perjantaina oli sannan vuoro jäädä kämpille lastenhoitovuoroon ja minä matkasin KAER -kokeeseen Okariinan kanssa Petsikolle. Alkuviikolla koira esitti hienoja otteita, eikä operoidussa jalassa ollut oireita. Torstaina hoksattiin kuitenkin lievää jäykkyyttä, joten kevyttä ravilenkkiä ja hierontaa oli tarjolla.

Koe lähti ihan hyvin liikenteeseen. Hieman suppeahkoa haku oli tunturimaisemaan ja jonkin verran Oka kävikin normaalia enemmän kyselemässä, että mitäs tehdään. Ensimmäinen erä oli tyhjää, mutta toisessa alkoi tapahtua, kun ryhmä pääsi pelipaikoille. Hyvistä tuulista tievan pohjalta pölähti kesken haun riekko koiran tormatessa kohdalle. Liekkö edes koira huomannut, mutta töplinki kuitenkin. Jatkossa saatiin samaan erään tiedotukselta tiputus, nouto ja sen päälle vielä toinenkin riistatyö. Viimeiseen erään tuomari ohjeisti, että haun tulisi laajeta kirkkaimpaan palkintoon ohjaajan ollessa samaa mieltä, mutta eipä se tällä kertaa oikein kunnolla auennut.

Tuloksena VOI 2 ja tyytyväinen isäntä. Kuten ounastelimme, koiran kunto ei toki voi olla samalla tasolla kuin koko syksyn juosseen koiran. Olihan Oka ollut metällä vasta muutaman päivän tälle kautta. Pyörä -ja juoksulenkit ovat toki tehneet hyvää kunnolle, mutta mehtää tarvitaan, jotta se kunnolla nousee. Erittäin hyvin kuitenkin ottaen huomioon lähes seitsemän kuukauden tauon lintukontakteista, joita oli viimeeksi viime keväänä..:)

Lauantai 29.10. Karigasniemi

Yön aikana satanut lumi oli kaunistanut maiseman ja mieli oli taas korkealla, kun maastoon startattiin Sukan ja Navajon voimin. Etukäteen paikasta ei ollut tietoa, mutta avotunturiin päätimme nousta. Päivästä tulikin erittäin kuvauksellinen, mutta riekkoja ei kohdalle osunut kuin kerran. Molemmille koirille saatiin hieno tilanne kuitenkin ja reppuunkin täytettä. Aikamme hienoja maisemia ihasteltua päätimme suunnata kohti autoa hieman haikein mielin. Taas oli yksi hieno mehtykausi maalintujen osalta paketissa.

Seuraavaksi Suoherra suuntailee fasaanijahtiin jossakin vaiheessa. Kirjottaessa myös keli näyttää kylmenevän, joten jokohan se ketullakin kohta turkki pysyy päällä ja pillitys voi alkaa. Myös jänisjahtia on luvassa.

Koostimme muutamia kameralle tarttuneita tilanteita videolle.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here