Okariina KAER vesitöissä
Syksy tulla jolkuttaa ja se tarkoittaa myös meidän taloudessa vesityökokeita. Jotta pystyy osallistumaan mannermaisten kanakoirien KAER kokeisiin, täytyy olla suoritettuna vesityöt. Tosin ei se vissiin täysin pakollista ole, mutta jos haluaa ykköseen oikeuttavia pisteitä saada, niin sitten on. Okariina taaplaa nyt VOI eli voittajaluokassa onnistuttuaan hankkimaan avoimen luokan ykköstuloksen (AVO1) viime helmikuussa fasaanikokeessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vesitöiden lisäksi suoritetaan myös jälkityö.
VOI -luokan vesi/jälkityö – lyhyt oppimäärä
Voittajaluokassa vesityö suoritetaan siten, että noutolintu on piilotettu esim. joen tai lammen tms. vastarannalle tietyn sektorin sisään. Koiran tulee käskystä/luvasta uida vesistön yli ja hakea lintu pysyen tuomarin antaman sektorin sisällä. Koiraa saa ohjata koko ajan.
Jälkityössä puolestaan annetaan myös sektori josta koira lähetetään jäljelle. Kyseessä on lavastettu tilanne, jossa riistaa on haavoitettu haulikolla. Tuomari antaa sektorin, jonka sisältä jälki lähtee. Sektorina on haulikon kantama vasemmalle ja oikealle. Koiran tulee hakea käskystä/luvasta jäljen pää, ajaa jälki ja tuoda haavakko talteen. Haavakkona tässä tapauksessa noutolintu esim. sorsa. Jälki itsessään on pääpiirteissään S:n muotoinen ja n. 300 metriä pitkä.
Pennusta asti reeniä
Okariina on aina ollut innokas noutaja. Näimpä Navajon vanavedessä myös pennusta asti on tehty pieniä yliuittoja eli käytännössä reenattu jo voittajaluokan vesitöitä ja varsin menestyksekkäästi. Pentuna intoa piisasi liikaakin ja ns. pää ei pysyny mukana hommissa. Tänä kesänä 3,5 vuoden iässä tämä tapaus tuntuu kuiten jo hieman rauhoittuneen. Ehkäpä hyvä kuvaus Okariinan työinnosta on se, että ajattelet oikein pitkää jousta, joka viritetään äärimmilleen. Sitten kun sen löysää, niin pfiuuuuu – ja koira lähtee. Toki ensin pitää kaivaa lähtökuopat…:)
Tänä kesänä reenasimme puolenkymmentä kertaa sekä vesityötä että jälkeä aina vaihtaen paikkaa, jotta mielenkiinto säilyy ja koiralla sekä ohjaajalla on aina mahdollista oppia jotain uutta. Yliuintimatkat on vaihdellu aina 20 metristä 80 metriin. Suoritukset vesitöissä on ollu pääsääntöisesti hyviä, mutta pari heikompaakin mahtuu mukaan. Lintu on tullut toki aina käteen. Esimerkkinä pään mukana pysymisestä on kerta, jolloin Oka meni hienosti vesistön yli, alkoi omatoimisesti hienosti hakea lintua vastarannalta. Mutta vauhtia oli vähintäänkin liikaa ja kohta koira katosikin omille hommilleen ja unohti mitä pitikään tehdä – samalla katosi myös kuulo… Sitten kun neiti suvaitsi saapua takaisin työpaikan ääreen se pysähtyi vastarannalle kattomaan isäntää, että ai niin se lintuhan tässä piti tuua. No loppu hyvin, mutta järkiä meinasi riipoa siinä vaiheessa…:)
Jälkitöissä samaa liikaintoa oli myös pitkin kesää. Joskus jälki meni kovasta vauhdista huolimatta hyvin, joskus taas esim. 50 metriä ajettuaan jälki oli koiralta täysin hukassa ja vaikka muutamaan kertaankin se sama 50 metriä meni hienosti, niin jovain oli koira hukassa ja isännältä järki. Mutta eihän se nyt aina voi onnistua. Onneksi koirat ei sentään koneita ole.
KAER vesitöissä Seluskalla
1.8. päätin startata Seluskalla Oulun Kanakoirakerhon kokeissa ja tuntuma Okan suorituskuntoon oli hyvä. Varmuuen vuoksi kävimmä kaverin kanssa 3 tuntia istumassa vesisateessa varisten perässä. Vettä satoi myös koepaikalla iltapäivällä. Liekkö varisjahdin ansioita, mutta Oka tuntui olevan oikein työntekomoodissa ja vesityö meni täysin putkeen. Annoin käytännössä vain yhden luvan ”tuo” enkä sen jälkeen puhunut mitään. Koira ylitti hienosti lammen ja teki itsenäisesti töitä löytäen sorsan suht nopeasti. Sen jälkeen uinti takaisin ja luovutus istuen. 5 pistettä eli täydet ja lippu jälkitöihin lunastettu. Jännitti. Jostain kumman syystä vesityöt aina jännittää. Niin, jos VOI luokassa vesityö ei onnistu, jälkeä ei tässä tapauksessa pääse ollenkaan kokeilemaan, vaan pisteet menevät suorilta nollille.
Jotakin KAER kokeista ja koirasta oppineena en alkanut lipomaan huulia, vaikka suoritus oli pirun hyvä. Jälki oli siis vielä tekemättä. Ajattelin, että fasaani haisee hyvälle koiran nokkaan ja päätin sulatella fasaanin jälkeä varten. Kun jälki oli vedetty päästin koiran matkaan ja Oka hienosti nappasikin jäljen päästä kiinni hetimiten ajaen jäljen. Eipä aikakaan, kun metikosta kuului pientä rytinää ja koira tuli iloisesti fasaani suussa ja luovutti sen nätisti istuen. Tässä vaiheessa meinasi jo hymyilyttää. Mutta kuinka ollakkaan jäljen päässä fasaani oli lienee ollut jo liiankin hyvästi kypsyny, kun oli piru vähän turhan voimakkaasti napannu linnun suuhun. Niimpä täkästä löytykin hampaanreiät ja pari pinnaahan siitä lähti poies.
Mutta olin kyllä tyytyväinen Okariinan suoritukseen. Ensimmäinen VOI -luokan vesityö ja kahta pistettä vaille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinaisen KAER -kokeen 100:sta mahdollisesta pisteestä oli koossa nyt 2×5 + 2×3 eli yhteensä 16 pistettä. Ei paha ollenkaan, mutta hieman kilpailuhenkisenä ja Okan kunnon tuntien halusin tietenkin parantaa..:)
Vesityö Pudasjärvellä 8.8.
Viikko edellisestä ja päätin kokeilla Pudasjärvellä, miten suoritus sujuu. Tällä kertaa Sanna kävi tunnin pyörälenkin aamusella ja kokeet starttasivat puolen päivän aikaan. Olin myös itse järjestävänä koetoimitsijana, joten Okariina odotteli suoritustaan pari tuntia autossa, kun itse heittelin lintuja joen vastarannalla ensin 5:lle avoimen luokan koiralle ja sen jälkeen piilottelin pari lintua VOI -luokan koirille. Oma vuoro näistä hommista johtuen viimeisenä.
Vuoron tullessa Oka ui hienosti vastarannalle, selvitteli ”vanhat” avoimen luokan koirien noutolintujen hajut ja nopeasti löysikin kohteen ja tuokasi linnun talteen. Täydet pisteet. Tällä kertaa muuten ei jännittänyt ollenkaan. Tämä varmastikkin sen takia, että ajattelin, että hyvät pisteet on jo alla, joten oikiastaan ihan sama, miten nyt menee. Lippu jälkitöihin kuitenkin lunastettu.
Jälkitöissä Oka lähtee hyvin tekemään taas töitä ja tuomari huikkaakin kohta, että nyt jälki löytyi ja ohjaaja ei saa enää ohjata koiraa. Kuinka ollakkaan, Oka tekee pienen lenkin ajaen jäljen, jonka jäljen vetäjä oli koukannut lähtöpaikalta, mennessään tekemään jälkeä..:) Tuomari on onneksi heti ajan hermolla ja kehottaa ohjaamaan koiraa uudelleen. Pillitän kerran ja viiton koiraa vasemmalle ja sieltähän se jälki sitten löytyy. Minuutin päästä Oka tuleekin ison sorsan kanssa ja luovutus sujuu kauniisti. Mitähän siellä jäljen päässä nyt tapahtui?
Jäljen vetäjä tuleekin pieni hymyn kare suupielissä ja viittoo tuomaria tulemaan katsomaan videota, mitä jäljen päässä tapahtui. Pitävät nyt jännityksessä..:) Niinkö tuo pirulainen keksi jonkun tempauksen… No onneksi ei. Oka ajoi jäljen, otti linnun suuhun, puotti sen. Ravisteli itseään ja nuuhki hieman maata. Sitten seisahtui muutamaksi sekunniksi varmaankin miettien, että mitähän sitä nyt. Sitten se muisti, että ai niin tuo tipuhan se piti isännälle kuskata. Nappasi sorsan suuhun ja loppu hienosti. Täydet pisteet myös jäljeltä. Näin ollen tuleviin kokeisiin kasassa on yhteensä 20 pistettä. Jovain!
