Navajon 10-vuotisjahti

Niin se aika rientää. Navajo, meidän ensimmäinen seisoja täytti 10.2.2019 pyöriät 10 vuotta. Sen kunniaksi lähdimme Kiuruveelle Vehnäahon Fasaani -tilalle juhlistamaan yhteistä taivalta ja päättämään jahtikauden. Luvassa oli rentoja riistatöitä, juhlava illallinen ja mukavaa jutustelua kavereitten kans.

Navajosta kaikki siis meidän kohdalla lähti kohti seisojien mielenkiintoista maailmaa. Oli siinä koirassa alkuun piteleminen. Sen verran oli moottoria tässä uroossa, että ei meinannu alottelevat kanakoiramehtääjät perässä pysyä. Loppujen lopuksi yhdessä oppien on tultu jo 10 vuotta ja on siinä tarinaa sukan varteen kertynyt. Nyt ei kuitenkaan muistella enempää, vaan lähdetään fasaanijahdin tunnelmaan. Tällä kertaa mukana menossa oli Navajon lisäksi Sukka. Hopi jäi kotosalle mahansa viereen oottelemaan maaliskuun vaihteessa syntyvää pentuetta.

Häntää jäykäksi

Lauantaina sopivasti talven pakkasjakso oli taittunu ja keli oli mitä mainioin. Runsas lumi toki oli hieman haitolla. Koiran mennessä pellolla hajun perässä ei näkösällä ollut kuin hieman kirsua, mutta hyvinhän nuo porkkasivat. Toki myös uria oli alueella sen verran, että siellä oli helppo itellä tallustella ja seurata koirien työskentelyä. Aurinkokin väläytteli kultaisia poskiaan ja sekös jahtaajia lämmitti. Aamupäivää ei ehitty pitkälle kun häntä oli jo jäykkänä ja eikun tilanteeseen. Navajollekin kerrottiin aamulla, että tänään ei tartte pilkkua viilata.

Fasaani oli piiloutunut turoon, kuten tilan isäntä Janne risukasoja nimitti. Sen verran pitkään aikaan ei Navajo ole fasaania nähnyt, joten mietti tovin, että mistäs kulmasta tuo nyt tuolta kasan alta kaivetaan. Lopulta sopiva hyökkäysrööri löytyi ja sieltähän kukko ponkaisi siivilleen.

Eipä kerinnyt kauaa pötkiä, kun Sannan laukaus suisti kukon hangen pintaan ja Navajo pääsi noutohommiin. Kyllä oli Napsulla naama virneessä. Koko syksy kun meni melkolailla kotosalla olkapään vaivoja parannellessa ja jahtihommat jäivät vähiin.

Sukan avanssi on löytynyt

Kuten viime vuoden jutusta https://www.suoherra.fi/fasaanijahtia-seisojalla/ lueskelin, silloin lähdettiin hakemaan Sukan kadonnutta avanssia. Vuosi eteenpäin ja avanssi on löytynyt. Syksyn mehtälinnuilla nostot oli aika harvassa ja hajukentissä ja linnun juoksujälellä Sukka on edelleenkin turhan varovainen, mutta jos lintu on piikissä lähdetään jo melkoisen suurella todennäköisyydellä nostoon. Ainakin, jos Sanna työstää sopivan lumipallosen ja herättää sillä Sukan seisontatranssistaan 😀 Pianhan sieltä mettäsaarekkeesta Sukka fasaanin löytääkin ja rykäsee kohti kuusen persauksessa kyhjöttävää kukkoa. Ei ehi kukko liikahtaa ennen koiraa ja jää kopiksi.

Makkaratauko

Aamupäivän jahtien jälkeen on hyvä istahtaa tulistelemaan Kyyhkylään, joka on Vehnäahon fasaanitilusten keskellä. Katettu nuotiopaikka alkaakin pian tuoksua savulle ja makkarat laitettiin kärvistelemään. Siinä kaffetta ja leipää pureksiessa oli aamupäivän analyysin paikka. Kaikki koirat suoritu mallikkaasti. Jos viime vuonna kaverin koiralle nimeltään Samperi nähtiin ensimmäinen tiputus, niin tänä vuona samainen koira näytti meille ensimmäisen tiedotuksensa. Porukan neljäs sessu Aili teki myös erittäin hienon riistatyön aamupäivän päätteeksi.

Hieman siinä viriteltiin myös leikkimielistä kisan tynkää koirien kesken ja tässä vaiheessa peli oli täysin auki, vaikkakin Navajo oli tietenkin jo ikänsä puolesta ylivoimaisella piikkipaikalla. Kaikilla oli hyvät tilanteet alla, joten voisi kuvitella pelin olevan tasainen, mutta iltapäivällä tarjolla oli vain himmeimpiä sijoja Navajon jälkeen.

Iltapäivä

Mahat makkaralla laitoimma reput selkään ja suuntasimme toiselle puolen jahtialuetta. Navajo sai kunnian olla irti ensimmäisenä ja pian koira katosikin mutkan taakse seistä tököttämään. Siinä kisan vuoksi hieman arvuuteltiin, aikooko ohjaaja ottaa koiralle myös tiedotuksen ja pianhan pilli heittikin kutsua ilmoille. Navajo vähän ajan kuluttua käänteli päätään, että ootko nyt ihan tosissaan, että pitäisi tästä lähtiä mutka vielä käymään. Näättähän te, että täällä minä oon! No eipä siinä auttanut, kun Sanna oli päättänyt, että kyllähän sitä pitää käydä kertomassa. Pikainen pyörähdys kymmenen metrin päässä sai riittää ja Napsu suuntasi takaisin seisonnalle. Turon allahan se pirulainen lymyili, joten Navajo mietti taas tovin, että mistäs tuon nyt ajaa lentoon. Lopulta pieni rykäsy risukasan alle saa kukon siivilleen. Siitä pudotus ja mallikas nouto. Tässä vaiheessa leikkimielinen kisa oli viimeistään ykkösen osalta selvä.

Sukka irti

Tästä jatkettiin Sukalla. Eipä aikaakaan, kun koira löytyi mäen alta seisontapuuhista. Nyt viriteltiin oikein ukkoa riviin. Sukan nokka nimittäin oli suuntautunu tiheään saarekkeeseen, joten mahdollisia ampumasektoreita oli tarjolla erittäin vähän. Reippaalla nostolla kukko ilmaan ja allekirjoittanut ei nähnyt tilanteessa mitään, mutta onneksi sieltä rivin päästä pari laukausta teki työnsä ja Sukka pääsi noutohommiin. Kerrassaan hieno riistatyö. Tähän olikin hyvä päättää meidän koirien osalta synttärijahti. Onnistumisiin on aina huomattavasti mukavempi lopettaa.

Lisää tiedotuksia

Jos esitti Navajo ja Sukka hienot riistatyöt iltapäivän aluksi, niin eipä kaverien koirat huonommaksi jääneet. Ensimmäisen tiedotuksensa aamupäivänä taiteillut Samperi irtosikin iltapäivällä jo huomattavasti nopeammin seisonnalta isäntäänsä hakemaan. Oli taas kerran mahtava päästä todistamaan, kuinka nopeasti nämä sessut oppivat, jos niille vain mahdollisuuksia annetaan. Ohjaajan ja koiran yhteistyö sekä keskinäinen luottamus oli kerrassaan upealla tasolla ja kehitys huikeaa. Tämäkin tilanne päättyi hienoon riistatyöhön tiputuksella.

Iltapäivän viimeisen suorituksen taiteli puolestaan Aili ja sehän oli kuin oppikirjasta konsanaan. Tiedotus pitkältä matkalta, hieno yhteyttä pitävä vienti, joka päättyi seisontaan. Siitä vaiheittaiset rykäsyt kuusen alle ja kana ponkaisee ilmaan. Koira hienosti paikallaan ja pian isäntä antoi luvan mennä noutamaan. Hienon noudon jälkeen olikin sitten aika suunnata kohti majapaikkaa, laittaa saunaa lämpiämään ja alkaa valmistella illallista.

Iltajahdit

Jos oli päivä jahdin osalta mitä parhain, niin näissä hommissa jutut senkuin paranee, mitä pidemmäksi ilta ehtii. Siinä kertaillessa päivän tapahtumia, suunnitellessa tulevan syksyn jahtireissuja ja kertoillessa mitä parhaita jahtitarinoita aika rientää. Tarinoiden ja saunomisen ohella pääsimme nauttimaan myös menneen syksyn antimista. Tarjolla oli savustettua meton rintaa ja poroa. Pääruokana poron ulkofilettä, yrttisiä lohkoperunoita ja viime kevään korvasienistä tehtyä muhennosta – salaattia unohtamatta. Kohta kello kuiskuttelikin jo nukkumaanmenoa. Siinä oikastessa alkoi lattiaosastoltakin kuulua uneksinnan ääniä. Taisi Navajokin kerrata päivän tapahtumia ja todeta, että olipa vain hieno päivä!

Riistatöitä

Videolla tunnelmaa jahdista riistatöiden merkeissä.