Kanalinnustus, Metsästys

Mustan linnun pyyntiä seisojalla

Myös Pudasjärvellä oli tämän vuoden tammikussa kymmenen päivän jakso, jolloin sai pitkästä aikaa verestää vanhaa suomalaista jahtiperinnettä. Kyseessä oli mustan linnun pyynti eli kotoisan teerikukon ja koirasmeton metsästys oli tuona ajanjaksona sallittua. Jostain luin, että viimeksi moinen on ollut Suomessa mahdollista vuonna 1965. Varmasti moni vanhemman kaartin jahtaaja saattoi pyyhkäistä jopa kyyneleen silmäkulmastaan lähtiessään sivakoimaan kivääri selässä selkosille. Ja kyllähän tässä jahtimuodossa, huurremeton pyynnissä, on jotain ikiaikaista ja niin perin suomalaista.

Unelma

Kuten otsikko antaa ymmärtää, niin me hieman rikottiin ”sääntöjä” ja mukana oli myös tietenkin koirat. Tavoitteena oli saada kiepissä tai kuusen persuuksissa oleva lintu koiralle seisontaan ja siitä sitten tilannetta aikaiseksi. Toki kiväärikin oli joinain päivinä mukana. Olen muutaman kerran menneinä vuosina päässyt hiihdellessä koiran kanssa tilanteeseen, jossa sessu alkaa hahmottelemaan seisontaa, mutta edessä on vain koskematon lumi. Kun sitten siitä jostain virikkeestä lintujen hermo pettää ja hangesta alkaa tupsahdella teeriä ilmaan kymmeniä ja kymmeniä, niin se on vain kerrassaan sykähdyttävä näky. Nyt jos siihen tilanteeseen pääsisi haulikon kanssa, niin olisipa siinä tarinaa kerrottavaksi.

Aamuinen kieppi. Hieman olimma Hopin kanssa myöhässä.

Koirien kanssa hiihtelemään

Hiihtelyä kerrassaan upeissa maisemissa.

Jokunen päivä meillä onnistui irrottaa otetta töiden parista ja silloin laitettiin sivakat ojennukseen ja suunnattiin sessujen kanssa soita kiertelemään. Tässä lähimaisemissa unelma sinällään jo hieman vesittyi, koska hentoisen höttölumen alla oli sangen kova hangen tynkä, joten linnut eivät varmastikkaan kiepissä tulisi olemaan. Mutta länteen tahi pohjoiseen suunnattaessa kieppilunta olikin jo riittävästi. Eipä me annettu sen haitata, johan nuo tököttää lintuja vaikka puuhun tarvittaessa. Mikä parhainta, koiran kulku oli sangen vaivatonta ja suksella oli suoranainen nautinto hiihdellä hienoissa maisemissa. Kävi vielä kaiken lisäksi niin, että tämän talven ensimmäiset aurinkoiset päivät sattui juurikin mustan linnun jahtiin. Kyllä siinä kelpasi hiihtäjän hiihellä koiran työskentelyä seuraten ja pakkasilmaa hengitellen.

Mehto seisontaan

Kun muutaman päivän hiihtelee 15 km päivässä, niin johan se on jote, että jonkunlaista tilannetta kehkeytyy. Riekkoja oli silloin tällöin eessä, mutta ainahan tilanteeseen lähdettiin sillä mielellä, että siellä voisi olla jotain mustaakin. Yhdessä tilanteessa Hopi löytyi seisomasta rämeisessä suon poukamassa. Haulikkoa selästä, panosta putkeen ja koiran kaveriksi selvittelemään, mikä jäykistelyn aiheuttaa. Pari tarkkovaa etenemistä, hiihtäjän tullessa perässä ja etuvitteessä keskeltä männyn tarria kohahtaa huurremetto siivilleen. Nostan havelikon lähtöäänen suuntaan ja siellä risukon keskellä homenokka kauhoo ilmaa siipien alle. Haulet liikenteeseen, mutta siinä vaiheessa linnun suunta juurikin vaihtuu ja kuivat risut vain pölähtävät jääden hangen pinnalle merkiksi hutilaakista. Matka oli siinä nippa nappa, mutta kyllä se tarkalla laukauksella siihen olisi kötjähtäny. Seuraan tilannetta ja näen, kun iso kolstoke on saanut kroppansa täyteen vauhtiin ja kiitää suon reunaa kohti turvallisempia seutuja. Kerrassaan hieno tilanne.

Perinteitä

Ei ihan perinteinen tilanne perinteiselle mustan linnun pyytäjälle, joka kyllä hiihtelee, mutta tarkkailee puitten latvoja ja metän reunuksien puita epämääräisten möykkyjen varalta välillä kiikaroiden. Yhtä kaikki suksi viistää jälkeä hangen pintaan, posket loistaa punaisena, hengitys höyryää pakkasessa ja välillä pyyhkästään orastava räkävana hanskan selkään. Tunnelmassa on jotain maagista. Hiljainen suomaisema, koskematon hangen pinta ja metsästäjä. Kyllä siinä täytyy tunnustaa, että onhan tämä aivan mahtavaa hommaa ja toivottavasti myös jatkossa kotomaassa tarjoutuu tälle hienolle perinteelle mahdollisuus – seisojalla tottakait, jos lumitilanne vain sen sallii.

Välillä tietenkin tervastulet ja makkarat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *