Metsähanhia rengastamassa
Kemijärveltä tuli männä viikolla varsin mielenkiintoinen puhelu. Tuttu kaveri seisojapiireistä kysyi mukaan rengastamaan mettähanhia Pudasjärven huudeille. Eipä siinä kauaa tarvinu miettiä, että starttaanko vai en. Omat kokemukset rengastamisesta ovat piirtyneet aivonystyröihin pelkästään television välityksellä. Käytännön kokemus on pyöreä nolla, joten siinä sitten puhelun jälkeen alkoi ihmettely, että miten ihmeessä tämä erämaitten yksi viisaimmista ja arimmista lintulajeista voidaan saaja rengastettua.
Miksi rengastetaan
Aluksi matkataan rengastuksen maailmaan yleisemmin. Aina olen toki tiennyt, että lintuja rengastetaan ja tietoa käytetään tutkimukseen sekä seurantaan, mutta sen tarkemmin en asiaan ole perehtynyt. Löysinkin erittäin kattavan tietopaketin Luomuksen nettisivuilta. Luomus on siis Luonnontieteellinen keskusmuseo. Luomuksen tiloissa toimii Rengastustoimisto, jonka hallussa Suomessa tehtävä rengastustoiminta on. Jos tässä nyt lyhyesti referoi, niin rengastusta tarvitaan mm. muuton-, ikä-, kuolevuus-, kuolinsyy-, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja vuosittaisiin kannanmutoksiin liittyvissä tutkimuksissa. Siinä riittää varmasti tutkittavaa sarkaa ja mielenkiintoista työtä.
En ole koskaan rengastettua lintua löytänyt ja sellaista ei myöskään ole sattunut eräksi jäämään. Omat tutkimukset metsästettävien lintujen osalta ovat täysin empiirisiä ja perustuvat pelkästään näköhavaintoihin. Mettähanhen kohdalla tämä havaintokäyrä on ollut verrattaen jyrkkään nouseva jo muutavan vuoden. Oma jahtilehmä on ojassa entistä syvemmällä ja rengastuksen avulla saadaan taas lisää arvokasta tietoa lajista, joten siinäpä syytä kerrakseen lähteä mukaan rengastushommiin.
Suunnittelu
Kokoontuminen oli alkuillasta ja paikalle saapui kaksi kokenutta rengastajaa, muutama kokenut apuri ja pari noviisia. Havaintotiedot kertoivat 40 hanhen parvesta, joiden perään olimme lähdössä. Mukana siis aikuiset ja kymmeniä poikasia. Tällainen parveutuminen poikasaikaan oli itselle jo heti kärkeen täysin uutta tietoa. Useampi poikue on siis kasaantunut yhteen ja samaan poppooseen. Varmasti viisasta luontaisia uhkia ajatellen. Tässä vaiheessahan sekä poikaset, että emolinnut eivät ole vielä lentokykyisiä. Poikasten siivet on kasvuvaiheessa ja aikuiset ovat sulkasatoisia. Tavoitteena oli saada kaksi aikuista ja mahdollisimman monta poikasta rengastettua. Tavoitteita täytyy olla, mutta käytännön toteutus on rengastajien tarinoitten mukaan sitten hieman eri asia. Joskus on saattanut suolla vierähtää viikkokin ilman minkäänlaista havaintoa kohteesta.
Siinä suunnitellessa kysyjä sai vastauksia ja selvisi, että tarkoitus oli virittää perinteinen ajojahti. Passimiehet menevät oletettuun hanhien tulosuuntaan haaveineen odottamaan ja ajomiehet lähtevät sovituista suunnista paineistamaan lymyileviä hanhia. Molemmissa päissä kiikarit ovat tarpeelliset, jotta voidaan tarvittaessa siirtää passia tai linjata ajoa havaintojen perusteella. Tarkoitus oli siis painostaa hanhet nousemaan rannalle, jonne se myös tähän aikaan mielellään pyrkii pakenemaan. Passimiehen tulee tässä vaiheessa odottaa hiljaa ja liikkumatta paikallaan ja päästää hanhet ohi. Kun ohitus on tapahtunut, spurtataan perään ja yritetään haavilla napata hanhi kiinni. Jos hantta lähtee soiseen maastoon, niin ei edes Usain Bolt pysty saamaan lintua kiinni, mutta mettäisessä maastossa kiinniottajan jalka on sen verran liukas, että mahdollisuudet paranee.
Ensimmäinen ajo
Kun suunnitelmat olivat selvillä ja passimiehet asemissa, startattiin ensimmäinen ajo. Lähestyimme ajokaverin kanssa hyllyvällä suolla seisovaa suurehkoa lampea suht varovasti välillä kiikaroiden, näkyykö siellä liikettä. Lammen reunassa oleva mettäsaareke toimi hyvin suojana. Kiikarointi ei tuottanut näkyvää tulosta, joten lähdimme kiertämään kukin puoleltaan lampea, joska hantat lymyilisi rantakasvistossa. Tunnin rämminnän jälkeen ei kuitenkaan näköhavaintoa tullut. Tosin sekään ei ole kuulemma kovin yleistä näissä hommissa. Merkkejä asuvista hanhista oli runsaasti. Höyheniä, sulkia ja paskaa. Passimiesten suunnasta ei myöskään kuulunut töhinää ja pian jo törmäsinkin ensimmäiseen passittajaan, joten tämä ajo oli ohi.
Uusi suunnitelma
Toinen ajomies oli huomannut useita uria lammelta kohti seuraavaa kilometrin päässä sijaitsevaa lampea, joka itse asiassa voisi täyttää jo järvenkin mitat. Ajatuksissa oli myös toinen paikka, mutta päätimme kokeilla urien suunnassa olevaa lampea. Vaikka etäisyys ajo- ja passimiesten välillä ei ollut kuin n. 6-7 kilometriä, niin uuden passin virittäminen vei silti tunteroisen. Suoalueet on isoja, joten kiertely mettäteitä pitkin vie aikaa. Passien ollessa valmiit lähdimme kohti lampea pitkin hyllyvää suomaisemaa. Mittailin kartalta etäisyydeksi n. 1,5 km. Lammen lähestyessä alkoi radioluurista kuulua mieluisia havaintoja. Lammen itäpäässä uiskentelee iso lintupartti. Pian kuului myös vahvistus, että hanhihan ne ovat. Tässähän alkaa kutkuttamaan, kuin aikoinaan hanhimetällä.
Saavuimme lammen reunaan hiljaa hiippaillen ja siinä myös onnistuttiin. N. 20 metrin päässä haapanapartti veteli sikeitä. Kiikarointia peliin ja jovain siellähän menee hanhilauma lammen toisella rannalla kohti länttä. Tilannekatsaus vielä lällärin kautta ja sen jälkeen radiohiljaisuus ja toimintaa. Lähdimme rivakasti kiertämään lampea kumpikin omaa puolta. Vaikka hanhiin oli matkaa linnun tietä se 6-700 metriä, niin liikehdinnästä päätellen nekin olivat huomanneet jo vieraat. Puolessa välissä lampea hahnet sitten päättivät nousta rannalle ja passi oli juurikin viritetty oikeaan kohtaan.
Juoksukilpailu
Metsän siimeksessä alkoi jännitys nousta, kun hanhien kauloja meni muutaman metrin päästä ohi miesten ollessa liikkumatta ja naama varvikossa syke korkialla. Nyt niitä on menny tarpeeksi ohi ja eikun perään! Siinä puolijuoksua lammen rantaa mennessä kohti passia alkoi metsän kätköistä kuulua iloista puheen sorinaa. Ilmeisesti siellä on onnistuttu ottamaan ainakin yksi hanhi kiinni. Pian olinkin tapahtumapaikalla ja jovain siellähän oli saatu kiinni 2 aikaista ja yksi poikanen! Yhden nähtiin vielä painavan syvemmälle mehtään, kun koko muu parvi syöksyi takaisin lammelle. Jonkin ajan kuluttua jäljestys tuottikin tulosta ja kolmas aikuinen oli saatu kiinni. Harvinaista herkkua ensikertaa mukana olevalle, että homma onnistui kuten oli suunniteltu. Näin ainakin itse ajattelin, mutta ei ollu rengastajat ensi kertaa pappia kyytissä.
Rengastamaan
Kaikista hanhista otettiin tarkat mitat nokasta sekä siivestä. Linnut myös punnittiin ja aikaisista määriteltiin vielä sukupuoli. Oikeaan jalkaan laitettiin rengas myös kaikille ja aikaiset saivat vielä kaulaan muovisen renkaan. Kahdelle aikuiselle asennettiin kaulaan GPS -paikantimen sisältävä rengas. Rengastaja merkkasi tarkkaan kaiken ylös, homma kävi ammattilaisilta rivakasti ja varmoilla otteilla. Pian olikin aika päästää hanhet takaisin vapauteen keräämään tärkeää tietoa tutkijoita varten. Ehkäpä kenties vielä jonakin päivänä tämä tärkeä tutkimustieto johtaa siihen, että itsekkin pääsee taas hanhisuolle makaamaan jahdin tunnelmissa.
Kansikuva Markus Jauru.