Vaikka jahti täällä Pudasjärvellä jatkuukin aina joulukuulle asti, alkaa syksy olla taputeltu, joten on hyvä muistella kauden jahtitapahtumia. Tälle kautta teimme perinteisesti kaksi riekkoreissua Lapin ylämaille. Leirireissu kauas lähimmästä tiestä ajottui syys-lokakuun vaihteeseen ja perinteinen Muotkan reissu koko perheen voimin oli koululaisten syyslomalla lokakuun lopussa. Reissujen odotusarvo on aina tapissa, vaikka tiedot tämän vuoden riekkokannoista osoittivatkin laskevaa käyrää. On aina mukavaa päästää koira puuttomaan tunturiin ja nauttia hienoista maisemista.

Pöyrisjärven erämaahan

Ensimmäinen retki suuntautui Nunnasen alueelle. Matkaa lähimmältä tieltä kohteeseen oli semmoiset 23 km. Siinä on meno- ja tulomarssille luvassa aina hikipisaraa. Mainittakoon toki, että tälle vuotta oli käytössä 6-pyöräinen apuvoima, joka kuskasi painavimmat kantamukset suoraan leirikohteeseen. Näin ollen molemmilla pitkän päivän marsseilla pystyi keskittymään puolet käppäilystä itse asiaan eli jahtiin. Reissuun lähti tällä kertaa yksi iloinen mehtämies ja kaksi vielä iloisempaa jahtinaista sekä 4 kappaletta lyhytkarvaisia sessuja, joista kaksi nuorta ja kaksi vanhempaa, joiden harteille asetettiin sitten se eväksen hankinta. Luvassa oli hienoja hetkiä riekostelun parissa, erämaan rauhaa ja hyvää seuraa – kaukana kaikesta.

Sumuisten tuntureiden metsästäjät.

Treeniä ja riekostelua

Menomatkalla löytyikin jo ihan mukavasti isoja poikuuksia, joten reissun odotukset myös riekkojen osalta nousivat huomattavasti. Siinä alkumarssilla kävimme läpi reissun tavoitteet per koira. Kaksi nuorempaa Minkki ja Synkkä keskittyvät enemmän treenaamiseen ja pudotusta haetaan, jos homma on kuosissaan. Hopin ja Kärpän kans sitten yritetään saaja riekkoa pataan, jotta riekostelijoitten mahatkin pysyy tyytyväisenä.

Sysiässän Lapin Kulta ”Kärppä”, Sysiässän Aihki ”Minkki”, Synkkä ja Hopi

Siinäpä ne sitten alko päivät soljua riekostelun merkeissä mukavasti. Jos oli toisena päivänä tilanteita enemmän kuin toisena, niin joka päivä kukin koirista pääsi linnuille ainakin kerran. Tilanteitakin tuli laidasta laitaan, kuten aina. Jos vaikkapa Synkän käyrää miettii, niin homma lähti liikenteeseen hienoilla riistatöillä. Jossakin vaiheessa raanakon noudossa mentiin sitten hieman takapakkia ja Synkkä yrittikin pari kertaa oma-alotteisella nostalla lähtiä riekkoa saalistamaan. Siitä sitten kovaäänisellä muistutuksella päästiin taas ruotuun ja saatiimpa Synkällekin hienoja tilanteita tiputuksineen. On aina yhtä unohtumantonta, kun koiralle tiputetaan ensimmäinen mettälintu.

Synkkä seisonnalla hienoissa maisemissa.
Synkän eka riekko.

Kärppä ja Minkki Jaanan opastuksella tekivät hienoja suorituksia pitkin reissua. Jos oli Kärpällä hieman nokka tukossa ensimmäiset pari päivää, niin loppureissusta homma olikin jo hienosti uomissaan. Minkki sykyili kaikella kuuden kuukauden kokemuksella tunturissa siihen malliin, että sitä ei voinut kuin katsella hymyssä suin. Niin vain hienoja riistatöitä päästiin ihastelemaan ja myös Minkille tiputettiin uransa ensimmäiset linnut.

Jaanan riekkojooga vai mikä lie…

Hopi oli koko reissun ajan varmaotteinen ja latu maistui hienosti. Päättipä reissun viimeisen riistatyön vielä mallikkaaseen paukkunoutoon 🙂

Aamun sumustakin riekkoja löytyi.

Kelit olivat tällä reissulla varsin soppelit. Yleensä aamupäivät kuljettiin sumussa, mutta iltapäivä raotti taivasta yleensä siihen malliin, että piti monesti istahtaa ihastelemaan maisemia. Lintuja löytyi käytännössä kaikenlaisesta maastosta – koivikoista, soilta, suon reunoilta ja puuttomalta. Pääosa linnuista oli kuitenkin noussut kelien kylmettyä jo enemmän puuttomalle. Tänä vuonna myös porot olivat kymmenpäisinä tokkina laiduntamassa alueella, mutta sepä ei sessuja haitannut ja toki aina tavatessa muutimme reittiä siihen malliin, ettei turhaan poroja häiritä. Lääniä kyllä riitti kaikille.

Kärppä, Minkki ja Jaana nauttii saapuvasta illasta.

Riekkoa trangialla

Saalistakin saatiin ja päästiin aina illan kuhveessa ruuanlaittoon. Listalla oli iltojen mittaan riekkoa kanttarellikastikkeessa uunijuuresten kera, riekkotortillaa ja riekkoa viherpippurikoskenlaskijajuuston kanssa. Kylläpäs jälleen kerran luonnon helmassa oli tuore riekko suun myötäistä. Riekkotortilla ajoittuu yleensä aina reissujen loppupuolelle. Se on nimittäin helppo valmistaa kaikesta muusta, mitä riekkoon jää täkkien jälkeen. Sitä myötä tulee sitten koko lintu hyödynnettyä, kuten pitääkin. Trangia on pistämätön kampe reissuilla. Kyllä on länsinaapurin kaverit ollu aikonaan viisaita, kun moisen ovat kehitelleet. Päivisin maastossa lounaana oli yleensä reitteriä eli kuivamuonaa. Saatoimma vain paistaa myös makkarat ja ottaa pari siivua raitaläskiä kyytipojaksi.

Tauko paikallaan.

Muotkan syysloma

Olemme perheen voimin viettäneet koululaisten syysloman Muotkan Ruoktussa jo 7 vuotta peräjälkeen kaveriperheen kanssa. Edelleenkin lapset ovat innoissaan Muotkan viikosta, vaikka ikääkin on jo kertynyt. Tälle vuotta lupia oli alueellisesti saatavilla tuolle ajankohdalle käytännössä Muotkan ja Kaamasen alueille. Etukäteistarinat kertoivat riekkokannan olevan aika heikoissa kantimissa, mutta sehän ei meitä haitannut. Päivittäisen metästelyn lisäksi tällä reissulla on aina luvassa hienoja maisemia, maittavia illallisia, Hansin Suomen parasta poronkäristystä, koetouhuja ja ennen kaikkea tiukkapipoisia katkomatseja joka ilta.

Liuta porontaljoja puhdistautumassa ja kuivumassa Muotkalla.

Ensilumi

Muotkan ja koko ylälapin alue oli pari päivää ennen reissun alkua verhoutunut ensilumeen. Maata peitti muutaman sentin härmä ja maisemia oli hieno ihastella auringon väläytellessä vielä säteitään ennen kaamosta. Niinkuin aina ensimmäiset tilanteet ensilumen tultua riekkohommissa menevät niin sanotusti ohi. Jossakin vaiheessa huomaa, että tuollahan ne lentävät jo saan metrin päässä. Muutaman tarkkaamattoman tilanteen jälkeen alkaakin sitten yleensä tapahtua, jos vain riekotkin ovat sen verran yhteistyöhalusia, että paukulle asti päästävät.

Kylläpäs oli ensimmäiset päivät hieno käppäillä pitkin maita, mantuja ja tunturien reunoja. Maa oli lumen alla jo jäässä, joten metästäjien kenkä oli syönnillään – puhumattakaan karvaisemmista tassuista. Riekkojakin löytyi ihan mukavasti, mutta loppuviikosta laskeskeltiin, että taisi olla historian huonoimpia reissuja riekkojen osalta Muotkan maisemiin. Ensimmäisinä päivinä tilanteita siunaantui varsin mainiosti, mutta loppuviikon lisälumi ja suojainen keli piilotti riekot aika tehokkaasti. Sehän ei kuitenkaan menoa haitannut. Joka päivä käppäiltiin ja pahnailtiin eri paikoissa.

Tilataidetta.

Joka päivälle sattui kuitenkin useita riekkotilanteita, vaikka eräksi asti ei kaikkina päivinä lintuja saatukkaan. Synkän otteet olivat varsin mallikkaita ja tiputusta kovasti haettiin, mutta harmiksi tilanteissa ei ollut metsästäjät taitavimmillaan. Synkkä ja Hopi rallattelivat reissun mainiosti. Sukka kierteli reissuja välillä kaveriperheenkin koira-apurina ja hommasi Sukkamaiseen tyyliin. Välillä hajukentät on liian herkullisen tuoksuisia, mutta kyllä tulostakin tulee.

Sukka

Perhepäivä

Jos on reissu perinteikäs, niin yhtä perinteikäs on perhepäivä. Tällöin lähetään koko porukan voimin jonnekkin päiväksi nauttimaan Lapin maisemista. Tällä kertaa tiukan äänestyksen päätteeksi kohteeksi valikoitui Karigasniemen Ailigas -tunturi. Alkuviikon riekkokiima kun oli saatu pois, niin oli tämän päivän vuoro, mutta harmiksi loppuviikon kelit olivat kaukana hienoista säistä. Nousu Ailikkaalle tyssääntyi jo ensimmäiseen puuttomaan rintuukseen. Oli nimittäin jäämeren puhuri sen verran navakka, että päätimme palata takaisin ja suunnata kohti Karigasniemen karkkikauppaa. Koiria oli vuorotellen irti, mutta mitään ei tällä kertaa sattunut nenän eteen.

Ailigas ja perhepäivä.

Kaikenlaista menyytä

Kuten aina, Muotkalla viritellään kaikenlaisia herkkuja illaksi. Perinteisiin kuuluu jo riekkopitsa, riekkoa kanttarellikastikkeessa, riekkotortillat sekä Hansin poronkäristys. Tämän reissun erikoisuuksiin saatiin mukaan pari uutuutta. Kaikkien eräksi saatujen riekkojen sydämet kerättiin talteen, eikä annettukkaan koirille palkinnoksi. Sydämistä tehtiin sitten loppuviikosta sydänpannua. Laitettiin siis etanapannuihin etanoiden tilalle riekon sydämet. Muutoin resepti on samanlainen. Toisena erikoisuutena oli kylmäsavustetut riekon rinnat herkullisen juustotarjoilun lisäkkeenä. Kokeilin kylmäsavustaa alkusyksystä eräksi saatujen riekkojen rintoja ja jovain olipa kerrassaan suunmyötäistä tavaraa. Suosittelen kokeilemaan.

Riekon sydämmistä tehty sydänpannu.

Kohti kaamosta

Niin vain tämäkin syksy alkaa jo kaartua loppusalleen. Riekkoreissut on tehty, mutta onneksi kotopuolessa jahti jatkuu aina joulukuun puolelle. Lisäksi on vielä luvassa talvinen mustan linnun pyynti, joten kyllä kelpaa. Päivät on toki käyneet jo lyhyeksi, mutta mukava on käyä aina muuan tunti kokeilemassa. Tilanteitakin on tullut, vaikka tähän aikaan linnut tuppaavat olemaan perinteisesti sen verran arkaa tavaraa, että harvoin paukulle asti pääsee. Ilahduttavasti Pudasjärven maisemissa edelleen on törmätty riekkoihin käytännössä jokaisella reissulla. Onneksi myös maa on nyt valkeana ja täysvalkiat riekot pääsevät maastoutumaan ilmavaaran varalta. Jahti jatkuu ja seuraavan syksyn riekkoreissut ovat jo vahvasti ajatuksissa mukana.

Tyttömme Ronja pääsi eräänä päivänä Hopin seisonnalta kuvaamaan kiirunoita.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän