Vuosi on täynnä kaiken maailman festareita, mutta ei kunnon hippaloita. Ne nimittäin on yleensä lokakuussa. Nimeksi valikoitui parisenkymmentä vuotta sitten koskelofestivaalit.
Kiinnostus koskeloihin virisi jo varhain. Niitä nimittäin syysmuuton aikaan on liikkeellä Pudasjärven seudussa runsaasti, joten kyllä siitä voi eräksi asti joitakin yrittää ottaa. Niimpä kaveriporukalla olemme jahdanneet tätä jaloa lintua jo vuosia.

Koskelon arvostus saaliina ei ole eliittiä. Tämä johtunee siitä, että kaikki pelkäävät sen maistuvan kalalle. No, kalalle se maistuukin, mutta oikein laitettuna ja käsiteltynä koskelokin on varsin mainio riistaruoka. Myös alan kirjallisuudessa usein koskelohöystöt ja härpäkkeet ovat esillä. Aluksi tyhjensimme kaulapussin, riiputimme ja teimme ns. normaalin kaavan lihan jalostusta, mutta kalan maku oli tuntuvasti esillä lopullisessa eväässä. Pitkän kokemuksen kautta oikeaksi tavaksi ottaa koskelon antimet talteen on muotoutunut ottaa täkät heti linnusta irti, kun sen käsiinsä saa. Eikä myöskään jäljelle jäävää roppia kannata hukkaan heittää. Se nimittäin toimii haaskalla mainiosti. Jos haaskaa tai kanu -loukkua ei satu olemaan, kannattaa kysellä kavereilta, jotta roppia ei tarvitse laittaa mullan alle. En kuitenkaan lähde tässä ruotimaan mahdollisia reseptejä, mutta sen voin mainita, että koskelosta tehty seinäkuivaliha ei toimi…

Itse jahti on yleensä joko passitusta ja joku porukasta valitaan ns. ajomieheksi. Jos porukkaa ei ole vaan ollaan yksin liikkellä yritetään ensin tehdä linnuista havainto, jonka jälkeen hiiparoimalla tai passittamalla voi päästä hollille. Jos yksin jää passittamaan, tulee valita lintujen oletettu lentoreitti ja yrittää esim. ampumalla saada linnut ilmaan. Jos joskus tuntuu, että linnut oppivat vuosien saatossa karttamaan tiettyjä lentoreittejä, niin koskelon osalta voidaan todeta, että näin ei ole. Järvellä, jossa koskelofestivaalit ovat, lentoreitti on 90% sama vuodesta toiseen. Jos käytössä on ajomies, jäävät muut passiin lentoreitin varrelle ja ajomies yrittää löytää parvet ja ajaa ne veneen avulla lentoon. Korvaavat haulet tulee olla karkeita. Koskelon ei myy nahkaansa halvalla. Käytössä on minimissään 4mm haulikoko. Paras jahtikeli on joko tyven tai vieno tuulenvire. Mielellään tuuli voi käydä etelän suunnista. Jos hönkii pohjoisesta, voi käydä niin, että linnut ottavat auran ja jatkavat korkealla kohti lopullista päämäärää.

Tänä vuonna vesi on valitettavan korkealla. Mikäli rannat ja kivikot ovat näkösällä, keskeytyy koskelon muutto herkemmin ja ne jäävät kalastelemaan pitkäksikin aikaa samaan vesistöön. Niimpä tänä vuonna en vielä ole nähnyt yli sadan linnun tokkia vaan liikkeellä on ollut ns. tiedustelupartioita, joissa lintuja on n. 20-30. Tässä kohtaa muistuu mieleen takavuosien suurin parvi, jossa valehtelematta oli n. 300-400 lintua. Kun linnut hakivat vauhtia toiselta järveltä ja tulivat takaisin, ylilentoa jatkui siihen malliin, että vyö oli tyhjä alta aikayksikön.

Joskus festareiden huippuvuosina osallistujia oli jopa 7-8. Nykyvuosina festarit on toki edelleen loppuunmyyty, mutta osallistujamäärät on kutistuneet 2-3 henkilöön. Mutta ei sen väliä, aina saadaan nuotio, hyvät jutut ja jopa jotain riistatilateitakin aikaiseksi. Mikä tärkeintä nokipannukahvit keitetään aina, makkarat paistetaan, makkarat arvioidaan, sinapit arvioidaan ja analysoidaan. Lisäksi mukana on tietenkin oikiaa kermaa kahviin, leivänkännykkää ja tuoretta pullaa. Näillä festareilla siis syödään hyvin, eikä soiteta cembaloa vaan suuta ja haulikkoa.

1 KOMMENTTI

  1. No perkeles!

    Ei tullunna mittää infoa et festarit ois. Aittojärvellä pyörii 100 partti jo viime viikolla!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here