Hopi 6kk alkoi yskimään marraskuussa. Toiset koirat eivät köhineet, joten ajattelimme, että yskä ei liene ole kennelyskää. Visiitti eläinlääkärissä ja yskää alettiin hoitamaan nielutulehduksena, koska kurkku vähän punoitti.

Köhiminen vaikutti rauhoittuvan antibiootilla, mutta pikku yskä jatkui edelleen. Tämän jälkeen aloitettiin sitten toinen antibioottikuuri ja siitäkään ei tuntunut kuitenkaan olevan apua.

Yleisesti Hopi oli yskimisestä huolimatta oikein virkeä ja yskä ei tuntunut koiraa haittaavan. Antibioottikuurien jälkeen yskää lähdettiin sitten tutkimaan Ouluun. Koira rauhoitettiin, keuhkot kuvattiin ja ruokatorvi ja keuhkoputket tähystettiin. Lisäksi kurkun limasta otettiin näyte bakteeriviljelyä varten. Mitään kummallista ei löytynyt ja yskään päätettiin aloittaa kortisonikuuri, eli diagnoosina krooninen bronkiitti (keuhkoputken tulehdus). Tässä vaiheessa jo meinasi alkaa huolestuttaa liikkuvan koiran puolesta, millaiseksihan tulevan jahtikaverin mehtyyura muodostuisi jos vaivaa ei saataisi pois.

Yskä loppui kortisonikuurin aloittamisen jälkeen muutamassa päivässä ja ohjeena oli, että kortisoni ajetaan alas pikkuhiljaa jos/kun oireet katoavat. Kuukauden päivät meni kortisonikuurilla ja annosta tiputtaessa. Lopulta oltiin ilman pilleriä. Kuurin loputtua ei mennyt kuitenkaan kuin muutama päivä, kun yskä taas alkoi. Kylläpä ottikin päähän.

Vierailimme taas eläinlääkärissä ja ohjeeksi saatiin aloittaa kortisoni uudestaan ja taas annosta pienentämällä yrittää hakea pienin mahdollinen annos, jolla oireet pysyvät poissa.

Tässä kohtaa sitten käytin aikaa googlailuun ja löysinkin sitten sattumalta muutamia juttuja keuhkomadoista koirilla. Mm. tällaisen jutun http://www.orionvet.fi/uutiset?id=28104503&year=2012.

Näiden juttulöydöksien perusteella päätimme kokeilla vielä keuhkomatoon purevaa matolääkettäkin. Matoääkkeen annon jälkeen yskä yltyi todella kovaksi ja Hopi köhi lähes taukoamatta yli vuorokauden, mutta sitten yskä loppui kuin seinään. Kovan yskän takia olimme ehtineet kuitenkin aloitaa jo kortisoninkin uudelleen, mutta yskän noinkin nopea loppuminen yhtäkkiä alkoi vahvistamaan keuhkomatoepäilyä.

Tämän jälkeen pudotimme kortisonin viikon aikana kokonaan pois ja sen koommin Hopi ei ole yskästä kärsinyt. Eli todennäköisesti vaivana oli juurikin tuo keuhkomato. Ulostenäytettä ei koskaan tutkittu, mutta siitä asia oltaisiin toki voitu varmistaakin ennen loishäätöä.

Hopi oli madotettu viimeksi maan jäätyessä Drontalilla, kuten meidät muutkin koirat. Ymmärsin kuitenkin, että esim. Drontal ei keuhkomatoa häädä. Reseptillä saatava niskaan laitettava Advocate sen sijaan toimii, kuten muutama muukin matolääke.

Kettuja meidän pihassakin on pyörähdellyt, joten ei ole kumma jos joku ketun jätöskin on suuhun livahtanut.

Yskät on yskitty. Edessä Sukka ja Hopi tulee täysillä perässä.

2 KOMMENTIT

  1. Meilläkin samanlainen kokemus kerran ja muistaakseni jouduin mahdottomaan hieman pidemmän ajan kuin normaaliohjeessa. Niin ja tietysti madotin koko porukkaa ettei jossain pompsahtanut uudelleen.

    • Näinpä, useista suunnista on kuultu vastaavia kokemuksia. Eli vaiva on varmasti luultua yleisempi ja ehkäpä monesti ei huomatakaan oireita (kun oireet ovat vähäisempiä) ja loiset katoavat huomaamatta koiran saadessa sopivaa matolääkettä.

      Eläinlääkäri meinasi, että yksi Advocate-ampulli antaa kuukauden suojan ja periaatteessa siinä ajassa pitäisi loiset hävitä. Varalta laitettiin kuitenkin nyt toisetkin setit koko laumalle niskaan.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän