Kesän ensimmäiset jälkityöt
Kävimme juhannuksena treenamassa koirien kanssa jälkitöitä. Perimmäinen syy jäljen treenaamiseen on haavoittuneen riistaeläimen talteen saanti.
Jälkityöllä kokeillaan koiran kykyä jäljen perusteella etsiä ja oma-aloitteisesti tuoda ohjaajalle maastossa oleva haavoitettu tai kuollut riistaeläin. Jälki tehdään vetämällä kuollutta riistalintua, rauhoittamatonta lokkia tai jänistä ensin suoraan myötätuuleen noin 50 metriä, jonka jälkeen S – kirjaimen muotoon mutkitellen noin 100 metriä leveällä alueella. Jäljen kokonaispituus on yhteensä 300-400 metriä. Jäljen lähtöpaikan ja päätepisteen välinen etäisyys on noin 200-250 metriä. Mutkien tulee olla loivia. Viimeisen suoran on ulotuttava noin kaksinkertaiselle etäisyydelle sivulle, jotta koiran kyky seurata jälkeä voidaan varmasti todeta. Jäljen päähän koloon, syvennykseen tai pensaan alle tulosuunnasta näkymättömiin sijoitetaan laahattu jälkieläin tai saman lajin toinen yksilö. Jokaiselle osallistuvalle koiralle tehdään oma jälki turvalliselle, vähintään 75 metrin etäisyydelle toisista jäljistä. Koira ei saa nähdä jäljen tekemistä.
– Kanakoirien erikoiskokeiden säännöt (KAER) säännöt ja ohjeet (pdf Suomen Kennelliitto) –
KAER-kokeissa jälkityö on mahdollisimman metsästystilannemainen: koiralle annetaan lupa noutaa ja koiran on mahdollisimman omatoimimesti löydettävä haavoittuneen eläimen pakojälki ja lähdettävä itsenäisesti ilman kehotuksia jälkeä seuraamaan ja tuoda löydetty saalis omistajalle. Jäljelle lähetys tapahtuu siten, että tuomari kertoo ohjaajalle haulikon kantamalle ulottuvan sektorin, jolta jäljenpää löytyy. Ohjaaja saa ohjata koiraa lähetyspaikalta jos se esim. ajautuu pois annetulta hakusektorilta.
Uskoisin, että melko sisäsyntyisesti ja luontaisesti saksanseisojat jälkeä ajavat. Noutoa pitää yleensä vähän vahvistaa ja jos kokeisiin haluaa mennä, lintu pitäisi kauniisti istuen luovuttaakin. Jos noutoa ei treenaa, jälki todennäköisesti ajetaan helpostikin, mutta lintu ei välttämättä päädy ohjaajalle. Pohjimmiltaan näkisin jälkityönkin noutosuorituksena ja jos koira on hommaansa motivoitunut ja nouto kunnossa, homma hoitunee helposti. Jälki pitää tehdä aina myötätuuleen, näin varmistutaan siitä, että koira varmemmin tarttuu jälkeen, eikä lähde noutolintua hakemaan ilmavainuisesti.
Sukan noutotreeneihin on pikkupennusta asti liittynyt myös jäljestämistä. Ei ollut kovin iso pentu, kun kävin eka kerran vetäsemässä pihalla jäljen. Mielenkiinnoilla katsoin mitä pentu tekee, kun pihalla puuhatessa jäljelle sattuu. Automaattisesti penikka ajoi jäljen ja tuli esittelemään löytämäänsä saalista. Nyt vähän alta vuoden ikäisenä se suoriutuu jo helposti VOI-luokan jälkityöstä, ajaa omatoimisesti jäljen ja tuo riistan ohjaajalle.
Tässä video kesän ekoista jälkityötreeneistä. Sukka hoiti hyvin oman jälkensä hyttysten seassa. Navajo tekee hommansa aina kuten pitää, tyylirikkoja tulee joskus (harhautuu hetkeksi tai joutuu lähettämään uusiksi), mutta lintu tulee aina talteen. Samalla otteella työt jatkuu tänäkin kesänä. Videolla Navajo piti ohjata takaisin hakusektorille, kun ajautui siltä pois. Ilmeisesti ensin Sukalle melko liki tehty jälki tuntui vähän vetävän puoleensa. Okalla oli kauden ekoissa treeneissä okariinamaisesti liikaa vauhtia ja virtaa. Kesti hetken, että intoilu alkoi pysymään ruodussa ja tajusi, että mitä tässä oltiinkaan tekemässä. Todennäköisesti seuraavalla kerralla homma pysyy kasassa jo alusta asti.
