Nyt on aika summata vuosi 2018 erästelyn osalta ja siirtää ajatukset tulevaan. Kuluva kausi olikin erittäin eräpitoinen. Myös säät pitkin vuotta olivat suotuisat niin riistalle kuin erästelijälle. Sukanvarteen tarttui taas mahtavia kokemuksia niin Suomen selkosilta kuin Ruotsin erämaistakin.

Jahdin hurmaa

Tälle kautta hommat aloitettiin perinteisesti kyyhkyn pyynnillä jatkuen siitä luontevasti vesilintujen pariin. Edelleen näillä vesistöillä jostain syystä kanta on suhteellisen vähäinen, joten jahditkin jäivät suhteellisen vähiin. Myöhemmin syksyllä toki tuli paria tärppipaikkaa käytyä koklaamassa muuttareiden toivossa. Sieltähän sitä maukasta sorsapaistia sitten saikin lautaselle.

Kanakoiraharrastajan leipälajiin eli maalinnun pyyntiin lähdettiin myös perinteisesti Ruotsiin. Siellähän jahti alkaa jo 25.8. Keski-Ruotsiin suunnannut reissu olikin melkoinen menestys koirien kannalta. Lintua nimittäin piisasi siihen malliin, että koiraa pystyi koulutuksen tiimoilta hiomaan miten halusi. Syömälinnut toki myös saatiin ja illalla nautittiin tuoreesta riistata gurmee -illalliset, samalla päivän tapahtumia kerraten. Jos on yksin mahtava kulkea selkosilla ja nauttia erästelystä, niin erityisen mahtavaa on sitten kavereiden kesken kerrata päivän tapahtumat. Se voipi iltaan mennessä parin viinilasillisen jälkeen olla koirakin maailman paras ja tilanteet läpeensä kuin oppikirjasta. Mikäs sen parempaa!

Kotimaan kanalinnustus

Kotimaan kausi antoi laskentojen perusteella mukavaa kutinaa mahanpohjaan. Luvassa oli huomattavasti parempaa kuin moneen vuoteen. Saman hengenvetoon toki täytyy todeta, että ollaanhan met lintua löydetty varsin mukavasti viimeisinä vuosina. Tänä vuonna lintupoikuukset olivatkin varsin mukavasti onnistuneet. Poikkeuksetta koiran löytäessä semmoisen, siinä oli kymmenkunta siivekästä. Loppujen lopuksi kausi ei kuitenkaan osoittautunut Pudasjärvellä, eikä myöskään Lapin riekkojen osalta, mitenkään mahtivuodeksi. Lintuja oli ihan normaaliin malliin. Jos muistelee esimerkiksi vuotta 1992, jolloin itsellä ei ollut koirahommista tietoakaan, niin olihan se hieman erilaista pörinää. Silloin saattoi jalkamiehenä Pudasjärvelläkin seurailla semmosta 40-50 riekon tokkaa. Moisesta ei ole sen koommin minun reiteillä näillä seuduilla ollu tietoakaan. Riekko oli rauhoitettu tänäkin syksynä Pudasjävellä. Ihan kivasti niitä kuitenkin löytyy ja kymppipäisiä tokkia näkyi syksyn mittaan siellä sun täältä.

Joka tapauksessa tilanteita tuli mallikkaasti ja koirien kannaltahan se on parasta. Taitoja pääsee hiomaan erityisesti sessu, mutta myös ohjaaja. Kyllähän sieltä muutama lintu eräksikin päätyi pakkaseen odottelemaan talven herkutteluhetkiä. Pari reissua nakattiin Lapin tuntureille. Syyskuun loppuun oltiin viikko Enontekiöllä ja toinen viikko sitten perinteisesti syysloman merkeissä Muotkalla. Molemmat reissut olivat aivan mahtavia alusta loppuun. Oli päiviä, joihin mahtui tilanteita heti kymmenittäin, mutta toki mukaan mahtui myös päiviä, jolloin koira pääsi linnuille vain pariin otteeseen. Kuulostaa täysin normaalilta.

Eränkävijät

Vuosi alkoi melkoisilla juhlallisuuksilla tammikuussa 2018, kun Eränkävijät valittiin Vuoden TV-ohjelmaksi. Hieno saavutus Pohjois-Suomalaiselle eräohjelmalle. Saapa nähdä miten käy uutena vuonna… Eränkävijät on ehdolla monessakin kategoriassa:

– finalistina sarjassa Vuoden lifestyleohjelma
– yleisöäänestyksessä mukana vuoden TV-ohjelmaksi
– yleiösäänestyksessä Aki ja Äijä ovat mukana vuoden esiintyjiksi

Vuoden esiintyjän ja vuoden TV-ohjelman päättää yleisö. Jos et ole vielä äänestänyt, niin käyhän äänestämässä suosikkiasi:
Vuoden TV-ohjelma äänestys ja
Vuoden esiintyjä äänestys.

Mikäli Eränkävijät äänestetään parhaaksi ohjelmaksi, lahjoittavat Äijä ja Eränkävijät yhden sentin jokaista Venla-gaalan TV-katsojaa kohden lyhentämättömänä Suomen erämaiden ja jokien suojeluun! (Eli miljoonalla TV-katsojalla lahjoitamme 10 000 €)

Viime syksynä on kuvattu Eränkävijöiden neljättä kautta ja siinäkin olemme mukana, joten muutamia reissuja on jo purkissa ja kuvauksia jää vielä uuden vuoden puolellekin.

Koirien kuulumisia

Vuosi on tätä kirjoittaessa lopuillaan ja voi jo vähän pohtia mitä tapahtuu uutena vuonna. No ensinnäkin jännitystä on ilmassa, koska Hopi aloitti kiiman viikko sitten ja se astutetaan vuoden vaihteessa ruotsalaisella käyttövalio uroksella nimeltään Jazzamarkens Frippe. Toivottavasti kaikki sujuu suunnitellusti ja lopputalvi vierähtää rattoisasti pentulauman parissa. Kaikille mahdollisille tuleville pennuille on jo aktiivinen koti odottamassa. Kotiinkin meille jää yksi luppakorva kasvamaan.

Navajon syksy oli jahdin osalta mollivoittoinen, tulehtunut olkapää vaivasi koko syksyn ja vaivaa edelleen. Eläinlääkärissä on pistetty kortisonia olkapäähän ja fysioterapeutilla vierailtu, mutta vaiva näyttää jo vähän kroonistuneelta. Muuten vanhus on kyllä oikein pirteä ja ei siinä olkapääkolotukset näytä painavan, kun mielenkin virkistykseksi 10-vuotiaan pikkuiselle mettälenkille ottaa.

Sukka oli koko syksyn oikeinkin pirteä. Liiallinen varovaisuus mettälinnuilla varsinkin loppusyksyä kohti aiheutti vähän harmaita hiuksia: tahtovat mokomat linnut karata kaukaa, kun Sukan kanssa mietitään kuinka lintuja lähestyttäisiin. Kesympien lintujen kanssa, kuten alkusyksyn mettälintujen tai Lapin riekkojen kanssa, Sukka pärjää hienosti. Se on mahtavalla luonteella varustettu hyvä pyytökoira. Sukan seuraavaan vuoteen mahtuu toivottavasti uuden pennun koulimista hyville tavoille ja syksyllä paljon jahtia.

Hopista on kehkeytynyt makia jahtikampe, se on ollut syksyn luottopakki ja riistaa tulee reppuun. Hopi siirtyi loppusyksystä koerintamalla voittajaluokkaan, joten kesällä on edessä voittajaluokan jälki- ja vesityöt. Ne sujuivat jo viime kesänä mallikaasti. Alkuvuosi kuluu toivottavasti pentujen hoitotehtävissä.

Oka jahdissa syksyllä 2018, Kuva: Jari Jussila

Okalla pyyhkii nykyisessä kodissaan Sannan enon luona hienosti. Eläkkeellä oleva isäntä on voinut rytmittää 7-vuotiaan daamin jahtisyksyn koiralle kannalta parraalla tavalla ja kuulemma jahdissa on käyty joka toinen päivä muutamia tunteja. Katkaistu hauisjänne ei ole tällä tahdilla vaivannut ja parivaljakolla on ollut oikein lystiä Pudasjärven ja Taivalkosken metsissä. Mukava on tämän parivaljakon tarinoita kuunnella.

Kamppeita ja uutuksia kaudelle 2019

Menneen kauden hyvistä kamppeista täytyy mainita Sastan Mossy Oak kuosinen Aurora ja Mehto WS -puvut. Mehto -puvusta tuli Antin ehdoton suosikki ja se on ollut päällä nyt myös pakkasten paukkuessa. Sanna puolestaan lähti mehtään poikkeuksetta Aurora päällään.

Koirat juoksivat ensimmäisen kokonaisen jahtisyksyn Eukanuban voimalla ja hyvin on puhtia piisannut ja kunto on pysynyt hyvänä. Lisäpotkua ruokintaan saatiin Non-Stopin Omega-3 öljystä ja reissuilla tosi käteväksi lisäenergiaksi osoittautui Non-Stopin pakastekuivattu Naudanmaha. Ultracomin uutuus R10 pelasi erinomaisesti.

Näin talven pimeimpinä aikoina on iltaisin näpevä alakaa tonkimaan mahdollisia varusteita tai härpäkkeitä, mitä voisi ajatella käyttävänsä tulevalla mehtyysesongilla. Tottahan se toki on, että mitään erikoisen mullistavaa ei ole tullut aikoihin itselle vastaan, mutta ainahan sitä jotain mielenkiintoista pulpahtelee ja tekee mieli testata. Ainakin reppuosastolle pitää alkaa kahtelemaan uutta ohutviilekkeistä päiväreppua mielellään riistapussilla varustettuna. Lisäksi Cabela´s Upland Vest -liivi alkaa olla melkoisen räjähtänyt, joten siihen olisi päivitys paikallaan. Suksiasiat on taas kartalla.

Åsnes -mallistoa on tullut tutkailtua jonkin verran ja siellä onkin pari mielenkiintoista uutta suksimallia. Siteet kaipaavat myös päivitystä. Tammikuun hankintalistalla on BC siteet ja monot. Syksyn tullessa mehtyyvaatepuolen päivittyvää valikoimaa on mukavaa tarkkailla myös.

Non-Stopilta on tullut mielenkiintoisia uutuuksia: koiran makuupussi ja primaloft -takki. Näistä varmasti kerromme pian lisää.

Suoherran väki kiittää kaikkia lukijoita sekä videoiden katselijoita ja toivottaa kaikille oikein jahtipitoista Uutta Vuotta 2019!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here