Koirat, Treenaus

Kanakoiran koulutus – mitä tekisin pennun kanssa?

Saksanseisoja on koulutettava metsästykoira. Sanotaan, että 30% koiran ”lahjakkuudesta” määrää geenit, loput on koulutuksen tulosta. Kouluttamaton ”pellossa kasvanut” seisoja on todennäköisesti melkoisen rasittava tapaus aktiivisen luonteensa ja vahvojen viettien takia. Jonkun verran tuntuu ihmisillä olevan sellainen käsitys, että toimivan kanakoiran koulutus on vaikeaa ja isotöistä. Kovin hankalaa se ei ole, mutta ensimmäiset vuodet kyllä vaativat viitseliäisyyttä ja paneutumista, jos haluaa taitavan ja yhteistyökykyisen koiran saada.

Yhtä, ainoaa ja oikeaa tapaa kouluttaa kanakoiraa ei varmasti ole ja itse kunkin on rakennettava se oma toimiva malli juurikin käsissään olevan yksilön, oman persoonansa ja oman elinympäristön tarjoamien mahdollisuuksien kautta.

Hopin pennuista meille jäi yksi tyttö nimeltään Synkkä. Sen myötä koulutusasiat pyörivät taas ajatuksissa. Mitä tekisin tämän meidän viidennen seisojan pennun kanssa? Tekisinkö jotain toisin kuin aikaisempien kanssa? Mitkä ovat ne oleelliset asiat, joihin pennun ja nuoren koiran kanssa haluan panostaa?

Tottelevaisuutta, luottamuksen rakentamista ja yhteistyötä

Kanakoirametsästys on yksi parhaimpia esimerkkejä koiran ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. Luottamuksellisen suhteen ja yhteistyön rakentaminen on mielestäni kaikkein tärkeintä tekemistä pienen pennun kanssa. Pentua palkitaan ja hyvitellään kontaktin hakemisesta ja opetetaan se reagoimaan ääneen, kehuihin ja tehdään pennun kanssa kaikenlaista kivaa, opetetaan se tykkäämään puuhastelusta ihmisen kanssa. Samantien alkaa kuitenkin myös tapakasvatus, eli sille opetetaan mitä tarkoittaa ”EI” ja yleisesti mikä on sallittua ja mikä ei. Lisäksi heti astuu ohjelmaan perustottelevaisuuteen liittyvät asiat: luoksetulo, paikka ja pysähtyminen, jotka pentu oppii nopeasti leikin ja palkitsemisen kautta. Perusasioihin lisätään nopeasti myös haastetta, eli kun pentu jo ne osaa, alamme myös vaatimaan käskyjen noudattamista eri ympäristöissä ja tilanteissa. Häiriötekiöitä ja haastetta lisäämme pikku hiljaa. Nämä asiat kun pentu hallitsee hyvin, sen kanssa voi surutta lähteä hakemaan kokemuksia oikeasta metästä ja riistalta.

Pennulla on luontainen halu seurata isäntäänsä/emäntäänsä ja se kannattaa hyödyntää tehokkaasti. Teemme paljon pikkuretkiä lähimetsissä ja pentu saa kulkea vapaasti mukana. Näin sille muodostuu hyvä pohja yhteistyöhön ja isännän/emännän oma-ehtoiseen seurailuun ja mukana kulkemiseen. Haastavassa paikassa on luontaista tukeutua ihmiseen.

Koiran on opittava ymmärtämään ohjaajaansa ja myös päinvastoin. Pitäisi pystyä rakentamaan pennulle tietynlainen miellyttämishalu. Yhdessä asioiden tekeminen pitää olla mukavaa ja koiran kannalta kannattavaa sekä palkitsevaa. Oikeanlainen auktoriteetti ja johtajuus tekee koiran elämästä helppoa ja stressitöntä ja niiden kautta rakentuu myös koiralle tahto tehdä asioita isäntänsä/emäntänsä miellyttämiseksi.

Mehtään

Kelvolliseksi metästyskoiraksi voi varmasti tulla monin eri tavoin, mutta meidän paletissa joudutaan menemään ihan näiden perusasioiden ja perustottevaisuuden kautta. Kyyhkysiä ei ole, eikä fasaaneitakaan juokse lähitienoilla, joten riistatilanteet on haettava pääosin mettämaastosta ja pihapiirin pikkulintujankin on pennun kanssa hyödynnetty. Ihan hyvin on pärjätty tällä systeemillä kaikkien aiempien neljän seisojamme kanssa, kaikista on tullut kelpo mettäkoiria ja ne ovat olleet jahtikelpoisia jo nuorena.

Koiriemme pääriista on mehtälintu ja on tullut kutina, että ihan pieleen ei ole mennyt, kun on toimittu sillä periaatteella, että pennusta alkaen paljon mettään ja koira päästetään oikeisiin mettälintutilanteisiin. Nokka vastaseen tuuleen ja menoksi. Metsä, riista ja riistanhajut tulevat tutuksi jo pentuna. Jossakin vaiheessa myös haku alkaa avautumaan ja nuori koira oppii mettälinnun käsittelyn ja tuulen käytön nuoresta pitäen hyödyntäen haussaan maaston mahdollisimman tehokkaasti.  Näillä reissuilla hiotuu myös yhteistyö ja ohjaaja oppii lukemaan koiraansa ja koira ohjaajansa. Yhteistyö alkaa rakentumaan luonnostaan.

Ajoitus ja treeniympäristöt

Pentu oppii koko ajan kaikenlaista uutta ja uusia asioita opetettaessa ja yhteistyötä hiottaessa tärkeintä on onnistua antamaan palautteet (positiiviset ja tarvittaessa myös ne negatiiviset) oikea-aikaisesti. Monesti tuntuu, että parempi olisi, jos kouluttajana pystyisi melkeinpä ennakoimaan mitä koira tekee seuraavaksi. Tällöin palaute saadaan annettua juuri aikaan ja näin oppiminen sujuu kaikkein parhaiten. Tämän takia jotain tiettyä asiaa treenatessa on tullut melkeinpä tavaksi miettiä etukäteen mitä treenaa, miksi ja mikä voi mennä pieleen. Helpottaa, kun on jo etukäteen miettinyt miten itse reagoi, kun kaikki ei sujukaan suunnitellusti. Tällöin on myös paljon helpompi ennakoida tapahtumia ja pystyy ajoittamaan oman toiminnan paremmin. Samaten kannattaa pysähtyä miettimään myös sitä miksi joku treeni meni pieleen. Teinkö jotain eri tavoin, miksi koira teki mitä teki? Näin ehkä pystyy seuraavan harjoituksen rakentamaan viisaammin.

Jos aikoo koiran kanssa esimerkiksi kokeisiin, on tärkeää käydä harjoittelemassa myös ihmisten ilmoilla. Ohjaajat käyttäytyvät monesti eri tavalla harjoitellessaan ryhmässä ja vieraiden ihmisten katsoessa. Jännitys ja erilainen ohjaajan käytös vaikuttaa sitten myös koiraan. Yhteistreeneistä on hyötyä koiran lisäksi myös erityisesti ohjaajalle. Monesti myös vieraassa ympäristössä nuoren koiran kanssa tulee koettua yllätyksiä ja kouluttaja saakin todeta, että töitä on vielä tehtävä. Yhteistyö ja kontakti omaan koiraan ei ehkä ollutkaan vielä sillä tasolla millä sen haluaisi olevan…

Nouto

Pennun noutokoulutus aloitetaan heti pennun tullessa taloon kaninkarvadummyllä ja mukaan otetaan myös linnut mahdollisimman nopeasti. Jos pentu on ahne (yleensä ne ovat), se tietysti helpottaa oppimista huomattavasti. Nopeasti pennun saa oivaltamaan, että palkkio seuraa noutovälineen palauttamisesta.

Ihan näin helpolla ei ole yhdenkään oman koiran kanssa päästy, kaikilla on jossain vaiheessa tullut noutoon jonkinlaista kommervenkkiä. Eka seisojaamme Navajoa ei älytty edes opettaa ennen vuoden ikää noutamaan muuta kuin dummyä ja noutokapulaa. Sitten joku kokeneempi vihjasi, että ehkäpä kannattaisi harjoitella linnullakin… no minähän reippaana tyttönä kävin pudasjärveläisestä erätarvikeliikkeestä ostamassa oikein kunnon korpin, onpahan mitä kantaa. Hmm, eipä koira mulle korppia noutanut. Ja sitten kun lopulta sain treenilinnuksi vähän järkevämmän linnun (fasaanin), ei sen nouto ihan helposti lähtenytkään sujumaan. Monien erilaisten yritysten kautta Navajostakin saatiin leivottua kelpo noutaja, mutta varmasti oma taitamattomuus ja oikein otteiden ja tapojen etsintä jättivät noutoon jälkensä ja välillä se pyörittelee lintua melko levottomasti suussa,  vaikkei varsinaisesti purekkaan sitä. No tästä opimme, että seuraavalle pennulle noutoharjoituksiin tulee heti pennusta pitäen myös lintu.

Okariinan noutohaaste oli taas se, että sillä 7-viikoisesta pennusta asti hirmuinen tapporavistus ja vimma alkaa syömään lintua. Siinä ei montaa kertaa tarvinut samaa lintua pennulle näytää, kun siitä ei ollut enää paljoa jäljellä. Erinäisten vaiheiden kautta Okankin nouto saatiin aivan mallikaaksi, vaikka edelleen satunnaisille tapporavistuksille saadaan naureskella. Okan noutokoulutus vaati aikaa kovaa kontrollointia ja tiukahkoa otetta, koska sellaista palkkaa sille ei löytänyt, etteikö se olisi mieluummin höykkyyttänyt noutolintua.

Sukka taas tuntui olevan pennusta saakka luonnonlahjakkuus noutoasioissa ja opettaminen kävi tosi helposti vain palkkaamalla koiraa. Vaikeudet alkoivat sitten kuitenkin siitä, kun reilun vuoden ikäisenä pudotimme sille ekan linnun. Fasaani suistui tonttiin, mutta se jäikin hyvin juoksukuntoiseksi. Meillä ei ollut vanhempaa koiraa mukana ja talteenhan lintu oli saatava, joten laitoin Sukan linnun perään. Melkoisen saalistusmylläkän jälkeen se lopulta sai juoksevan linnun kiinni ja niittasi sen sitten ihan huolella, eikä siitä mitään noutoa saatu aikaiseksi. Tämän tapahtuman jälkeen lämpimän linnun noudon kanssa sai taikinoida koko syksyn ennen kuin homma alkoi sujumaan. Rutiinin myötä Sukastakin on tullut hyvä lämpimän linnun noutaja ja voi jo luottaa siihen, että lintu tulee nätisti kouraan ilman eri maanitteluja.

Kaikilla aiemmilla seisojillamme lämpimän linnun (juuri pudotetun) nouto on tuottanut hankaluuksia nuorena ja vaatinut sitten hiukan ylimääräistä panostusta. Asiat ovat loksahtaneet kohdilleen, kun on tullut rutiinia. Nuorelle koiralle mettälintutipuksia tulee harvakseltaan ja tilanteet eivät välttämättä ole aina kovin selkeitä. Fasaaneilla tulee käytyä vain muutaman kerran vuodessa, joten tuon rutiinin löytyminen on hiukan ottanut aikaa. Tästä viisastuneena yritän kyllä Synkkä-pennun kanssa nyt tehdä noutoja lämpimällä linnulla aina kun siihen siunaantuu mahdollisuus, eli hyödynnän toisten koirien pudotetut linnut poikkeuksetta.

Synkkä on nyt tätä kirjoittaessa kolmisen kuukautta vanha ja sen nouto on jo hyvällä mallilla. Se palauttaa hyvällä innolla noutovälinettä: kaninkarvadummyä, lintua ja noutaa vasta luvasta. Tällä Synkkä -pennulla oli taas eka kerran lintua näytettäessä aivan eri reaktio siihen mitä aiemmilla koirilla. Se tarttu fasaaniin kiinni sillä mentaliteetilla, että tästä en päästä ikinä irti. Ei purrut tms. piti vaan tiukasti kiinni, oli vähän niin kuin transsissa. Tässä saikin sitten taas mietiskellä, että mihinhän se tämän maailman luokan saaliin suostuisi alkaa vaihtamaan. Jatkoimme harjoituksia kaninkarvadummyllä pienessä kylppärissä ja kun tämä sujui jo hienosti ja se oli oikein nälkäinen ja motivoitunut saamaan minulta ruokaa, vaihdoinkin noutovälineen dummystä lintuun ja kappas sehän sitten sujuikin heti hienosti. Hyvällä otteella ja kauniisti kantaen.

Tämän lisäksi olemme harjoitelleen erikseen siistiä luovutusta. Eli Synkkä ottaa noutovälineen käskystä suuhunsa ja kantaa noutoesinettä sekä luovuttaa sen nätisti istuen tiputtamatta. Noutoväline suussa se on näin aina ns. käskyn alla. Nyt olen panostanut myös siihen, että koira irroittaa otteensa noutovälineestä oikeastikin vasta luvasta. Eli saan pitää noutovälineestä kiinni ja leuat pysyvät silti kiinni – ehkä tämä helpottaa tulevaisuudessa sitä, että ei tapahtuisi satunnaista vahinkotiputtelua luovutuksessa ja toisaalta koira oppii myös, että noutoväline suussa ollaan myös kontrolloidusti ja sekin on mukavaa. Näyttäisi, että tällä konstilla olen saanut jo rakennettua Synkälle oikein mallikkaan noudon siistillä rauhallisella ja varmalla luovutuksella.

Tässä videolla joitain puhelimien kameroihin tarttuneita Synkän noutoharjoitteita.

Pysähtyminen käskystä

Mielestäni tämä on erittäin tärkeä (ehkäpä jopa tärkein) asia opittavaksi monessakin mielessä: se lisää turvallisuutta koiran kanssa pelatessa ja kun pysähtyminen toimii tilanteessa kuin tilanteessa, on paljon helpompi sitten viettien herättyä pystyä kontrolloimaan koiran toimintaa sitten kun kaikki ei menekään putkeen. Lisäksi vahva ja hyvin toimiva pysähtymiskäsky ei aiheuta koiralle ristiriitaisuutta lintutilanteessa avanssin jälkeen. Tätä harjoittelen paljon ja hyödynnän kaikki otolliset tilanteet, kun pennun kierrokset nousee. Tähän pyritään yhdistämään lentävän noutoesineen tms. toimiminen signaalina pysähtymiselle. Pysähtyminen tarkoittaa meillä istumista.

Synkän pysähtymisharjoittelun olen aloittanut heti 7-viikkoisena. Pitkä vihellys pilliin tarkoittaa, että persus kenttään. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että liike loppuu omassa pihassa jopa kiivaimmassa toisen koiran takaa-ajossa. Pyrin rakentelemaan haastavimmat harjoitukset aina niin, että pennulla ei ole mahdollisuutta jättää pilliä noteeraamatta eli ts. varmistan, että pääsen tarvittaessa puuttumaan asiaan. Aina kaikki ei suju suunnitellusti ja silloin palataan taas astetta helpompaan harjoitukseen.

Paikka

Paikallaan olo liittyy osaltaan myös tuohon pysähtymiseen, mutta erikseen on tarkoitus tehdä myös paikallaolosta häirittynäkin vahva malli. Tätä harjoitellaan vähän väliä vaikeusastetta kasvattaen. Toiset koirat ja niiden kanssa puuhastelu, tavaroiden heittelyt, toisten koirien noudot ja oman vuoron odottaminen on hyvä hanskata jo varhaisessa vaiheessa.

Luoksetulo

Tätä tietysti pennun kanssa harjoitellaan jatkuvasti, käskystä, käsimerkistä ja pillillä. Ruoka on hyvä motivaattori, mutta tässäkin vaikeutta on syytä lisätä melko ahneesti. Eli pyydetään luokse ja vaaditaankin tulemaan niissä tilanteissa, kun on jotain mielenkiintoisempaakin tekemistä. Metässä nuori koira innostuu tuoreista riistanhajuista: häntä vispaa vimmatusti ja hajut vievät mukanaan. Nämäkin ovat otollisia tilanteita laittaa koira pysymään kuulolla: paikalleen ja luoksetuloa näistä tilanteista.

Rauhoittuminen

Pennun pitää myös oppia rauhoittumaan ja olemaan yksin. Kun koiria on useita niin on tärkeää, että pennun kanssa kuljetaan myös ilman muita koiria. Nyt olen Synkän kanssa käynyt lähes joka päivä 7-viikkoisesta alkaen mettälenkin ilman muita koiria. Olen ottanut sitä jatkuvasti autoon yksin mukaan myös esim. kauppareissuille. Autoilussa olen hyödyntänyt ensin toisia koiria. Aluksi esimerkiksi kauppareissuilla oli peräkontissa mukana toinen koira, jolloin pentu oppi hyvin autoilun salat ja oikean mielentilan ja sittemmin olen jättänyt toiset koirat pois ja Synkkä on saanut reissata ihan omikseen.

Seuraaminen

Kaikki koirat on meillä opetettu nuoresta pitäen kulkemaan nätisti vierellä ilman hihnaa. Tämä helpottaa kovasti lenkkeilyä ja kulkemista useamman koiran kanssa. Pyrkimys on, että seuraamisesta tulee niin vahva toiminto, että koiran kanssa pitäisi pystyä menemään tilanteeseen kuin tilanteeseen siten, että sillä ei ole hihnaa. Jos koiransa pystyy hallitsemaan ilman hihnaa tavallisessa arjessa ja lenkillä ja myös toisten koirien riistatilanteissa, on taas hitusen paremmat edellytykset hallita se myös sitten koiran omissa riistatilanteissa. Hihnatta kulkeminen vahvistaa myös koiran hallintaa, johtajuutta ja kontaktia.

Riistatyön alkeita pentuna

Synkkä on jo seisonut västäräkkiä ja jopa avanssinkin ottanut. Näihin riistatyön alkeita tapaaviin tilanteisiin suhtaudutaan aina positiivisesti.  Jos kyyhkysiä olisi mahdollisuus hyödyntää niin tekisin sen kyllä, mutta ilmankin pärjää mainiosti. Riistatyön alkeita voi rakennella niillä västäräkeilläkin ja metässä liikkuessa tulee vastaan erilaisia riistanhajuisia ja -makuisia tilanteita, joissa voi hallintaa harjoitella sekä alkaa opettelemaan heti pienestä pitäen paikalleen jääntiä ja luoksetuloa, kun lintu pyrähtää nokan edestä karkuun aina kun pentu lentävän linnun havannoi – oli se lentävä sitten västäräkki, harakka, kyyhkynen tai mettälintu. Tärkeintä lienee kuitenkin, että pennun ja nuoren koiran kanssa tulee tehtyä jotain riistanmakuisissa tilanteissa: hallintaa tulee harjoiteltua ja niissä oppii lukemaan juuri sitä omaa pentua ja millaiseksi metsästyskoiraksi koira on kasvamassa.

Vesityöt

Yleensä vedestä tulee seisojille luontainen ja mieluisa elementti, kun saavat siihen vaan mahdollisuuden. Toiset koirat ja vesileikit saavat pennunkin vedestä innostumaan. Hopi on syntynyt hankalaan vuoden aikaan vesielementtiin tutustumisen kannalta ja sen kanssa kävi niin, että se oli jo yli vuoden vanha, kun alkoi opettelemaan uimaan ja otti aikansa, että se alkoi vedessä tuntemaan olonsa kotoisaksi. Synkkä on nyt kolmen kuukauden vanhana jo pitkällä verrattuna äitiinsä. Lämmin alkukesä lämmitti myös vedet ja Synkkä näyttää oikein nauttivan vedessä hääräämisestä. Se ui oikein komeasti ja mielellään. Ensimmäiset vesityötkin on tehty ja ne sujuvat jo mallikkaasti. Synkkä vaikuttaa olevan oikein innokas noutaja niin maalta kuin vedestä.

Varsinaisia vesitöitä voi alkaa harjoittelemaan heti kun pentu osaa uida ja nouto sujuu. Yleensä vesityöt sujuvat kuin luonnostaan, kun nouto on kunnossa. Kynnyksenä voi alkuun olla vedestä nouseminen, tässä vaiheessa lintu tippuu tai koira pyrkii ravistelemaan. Jos nouto on vahvalla pohjalla, tarkalla ajoituksella nämä haasteet poistuvat helposti. Ja taas toisinpäin, jos maalta nouto ja luovutus on vielä keskeneräisiä, on erittäin todennäköistä, että se ei onnistu vesitöissäkään. Tällöin ei ehkä kannata edes yrittää korrektia luovutusta vaan voi reilusti tulla puolitiehen vastaan, jopa veteen ja jättää suoritus siihen. Jos nuorella koiralla tuntuu intoa piisaavan, niin heti sitten vain tekemään haastavampiakin etsimistä vaativia vesityöharjoitteita – ne motivoivat koiraa.

Onko se koulutus sitten vaikeaa?

Mielestäni ei, mutta vaatii kyllä paneutumista ja taitoa oppia lukemaan koiraansa, viitseliäisyyttä tehdä nuoren koiran erilaisia asioita monissa eri ympäristöissä ja intoa kuluttaa aikaansa metsässä. Oman pennun kanssa kannattaa edetä juuri omaan ja pennulle sopivaan tahtiin. Pohjatyöt tehdään kuitenkin ensimmäisten vuosien aikana ja kun tämä aika on käytetty hyvin, on nuori seisoja varmasti hyvässä jahtikunnossa jo nuorena.

11 kommenttia “Kanakoiran koulutus – mitä tekisin pennun kanssa?

  1. Carl sanoo:

    Aivan hirveän hyvä postaus, kiitos tästä! Itselläni on parhaillaan harkinnassa ensimmäisen koiran hankinta nimenomaan linnustuskäyttöön ja tässä tuli vastauksia moneen mieltä arveluttaneeseen asiaan nimenomaan koulutusta ja sen haastavia hetkiä koskien. Koiran hankkiminen jännittää kovasti, mutta tällaiset kirjoitukset ovat valtavan tärkeitä matkalla kohti sitä oikeaa päätöstä.

    1. Sanna sanoo:

      Kiitos kivasta palautteesta ja tsemppiä mahdollisen tulevan pennun kanssa!

  2. Petri sanoo:

    Olipa hyvä kirjoitus, kiitos vinkeistä näistä on apua tulevan pennun kanssa.

  3. Ville sanoo:

    Kiitos todella hyvistä neuvoista. Näistä on varmasti apua tulevan saksanseisojan kanssa. Mukavaa, kun kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita kantapään kautta, mahdollisesti jopa useamman koiran jälkeen. Näistä asioista mielellään lukisi lisääkin, onko sinulla ehdottaa jotain hyvää kirjaa/sivustoa?

    1. Sanna sanoo:

      Kiitos palautteesta 🙂 Anders Landinin kirja Från valp till färdig fågelhund on erinomainen kirja, se on tosin ruotsiksi. Suomenkielisistä parraimmasta päästä on Christoffersson Stenin Lintukoirat – koulutus ja metsästys. Onnea matkaan pennun kanssa!

  4. Lissu sanoo:

    Mielenkiintoinen ja ajankohtainen postaus, kiitos siitä!

    Miten opetat koiran siihen, että kaikki liike lakkaa, kun pilli soi? Tuntuu utopistiselta, kun ajattelen edesmenneitä, ei-metsästysrotuisia koiriani. Ymmärrän, että taito on tärkeä, mutta miten se rakennetaan?

    1. Sanna sanoo:

      Pysähtymisen treenaus on pitkä prosessi ja sitä täytyy treenata paljon – eikä se siltikään aina toimi. Lyhyesti idea on kuitenkin siinä, että sitä lähetään rakentamaan heti pennusta palkkioiden kautta. Kun pentu jo sen osaa, täytyy lähteä myös sitten nostamaan haastetta. Eli alkaa pyytämään sitä erilaisissa tilanteissa ja koiran ollessa erilaisissa viretiloissa ja harjoitukset tietenkin pitää sitten rakentaa siten, että kun pysähtymistä vaaditaan vaikeammissa tilanteissa (esim. koira jahtaa jotain, toista koiraa tms.) pysähtymiskäskyn tullessa ns. tottelemattomuuteen voi myös puuttua. Ja kyllä, tarvittaessa myös koiraa voi komentaa jos ei tottele. Treenatessa tulee käyttää mielikuvitusta, jotta siirryttäessä haastavempiin tilanteisiin pystyy varmistamaan, että tottelemattomuuteen voi puuttua. Anders Landinilta löytyy vinkkejä kuinka pysähtymistä voi treenata, esim. video Så tränar jag min valp on hyvä. https://www.youtube.com/watch?v=fDOBqPF4G_g (lyhyt esittelypätkä videosta). Landin on myös kirjoittanut hyvän kirjan Från valp till färdig fågelhund.

  5. Taina sanoo:

    Olipas hyvä ja informatiivinen postaus tulevalle seisojan omistajalle.
    Tässä tarpeellisia koulutusvälinehankintoja parhaillani mietin, mikä pilli teillä on käytössä? Onko jotain muuta must-have hankintaa ennen seisojapennun kotiutumista?

    1. sanna sanoo:

      Kiitos kivasta palautteesta! Me on käytetty vähän monenlaisia pillejä. Se on varmaan enemmänkin niin että mikä omaan suuhun sopivasti passaa ja jossa on sellainen ääni, joka on itelle ok. Ei kyllä tule mieleen selllaista must-have hankintaa, se pilli ja sitten kaninkarva-dummyt on kyllä hyviä noutovärkkejä alkuun.

  6. Emmi sanoo:

    Hei, missä järjestyksessä kannattaa kouluttaa pentua vaihe vaiheelta, mitkä on ne ensimmäiset asiat ja mitkä on sitten seuraavat ja niin edelleen 🙂

    1. Antti sanoo:

      Siihen on varmasti yhtä monta vastausta, kuin kouluttajaakin 🙂 Tärkeintä on pennun kanssa alkaa rakentamaan yhteistyötä ja metästyksessä tarvittavia peruskäytöksiä, kuten luoksetulo, pysähtyminen, paikallaan olo sekä nouto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *