Junkkarissa ja Eskon puumerkissä

Tänä vuonna startattiin meidän osalta neljännen kerran Junkkariin Lapualle syyskuun lopussa. Junkkari on Saksanseisojakerhon järjestämä nuorten koirien jalostuskatselmus ja sen tarkoitus on nuorten koirien metsästystaipumusten ja ulkomuoto-ominaisuuksien selvittäminen jalostustyötä varten. Erilaista edellisiin kertoihin oli nyt se, että Junkkariin startattiin ensimmäisen kerran oman pentueen voimin. Jalostuksen kannalta onkin hyvä, että mahdollisimman moni pentueesta osallistuu katselmukseen. Näin voidaan arvioida koko pentuetta kokonaisuutena. Mukana menossa oli meidän Synkkä sekä Savu, Solo, Saga, Sinni ja Simo. Pentueen seitsemäs koira Saajo keskittyi Junkkarin aikaan riekonpyyntiin Lapissa. Kokonaisuudessaan tänä vuonna mukana oli yhteensä vajaa 300 mannermaista kanakoiraa poikkeusjärjestelyistä huolimatta.

Treeniä

Kaverimme Laihialta oli järjestänyt meille hienot puitteet treenaukseen ja päätimme myös tarttua tilaisuuteen. Keskiviikko ja torstai menikin peltotreenin merkeissä. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin ympäristöön. Olihan käytännössä kaikille laajat sänkipellot täysin uusi tuttavuus, metässä kun ovat ikänsä tolskanneet. Ensimmäisen päivän saldona oli kuitenkin mukavasti hakevia penneleitä ja riistatöitäkin koirat onnistuivat kopallisen tekemään. Varsin mallikas aloitus.

Illalla päätimme sitten yhdessä satsata torstaina vain riistatöihin ja vältellä nuorten koirien väsymistä. Vanhat kanakoiraharrastajat ovat aikoinaan valottaneet, että elä koskaan starttaa kokeisiin väsyneellä koiralla. Tämä onkin hyvä ohjesääntö edelleen. Torstain treenit alkoivatkin kuin tilauksesta, kun heti autolta pellon laitaan kävellessä fasaanipoikue poistui kylpylästään läheiseen saarekkeeseen. Siitä sitten vain koiraa irti vuorotellen. Kaikki onnistuivatkin tekemään riistatyön, joten päivästä muodostui vallan lyhyt. Päätimme kytkeä koirat, kiitellä opasta ja lähteä takaisin majoitukseen odottelemaan Junkkarin alkamista lauantaina.

Eskon Puumerkki

Siinä missä pentuset treenaili kohti Junkkaria päätin startata Hopilla Eskon Puumerkki -kilpailuun. Muutoinhan sessu olisi koko reissun tyhjän panttina lepäilemässä mettälintujahdin lomassa. Kilpailuun saavat osallistua voittajaluokan koirat ja se on nimetty Saksanseisojakerhon kunniajäsenen Esko Kiviniemen mukaan. Lisää tietoa kilpailusta löydät täältä: Eskon Puumerkki. Hopi nykäisi yhden treenikerran keskiviikkona. Tavoitteena oli hakua vartin verran ja mahdollinen pudotus. Molemmat onnistuivat, joten lähdin lepposin mielin lepäilemään ja oottelemaan perjantain starttia.

Alkuerä

Perjantai alkoi alkuerillä, jossa Hopi esitti erinomaista hakua. Piti hieman huuli pyöriänä kahtoa, että mistäs se moisen ”mettäkoira” on oppinut. Haku johtikin seisontaan fasaanikukolle, josta parilla vaiheittaisella rykäsyllä lintu pärähti lentoon. Siitä sain sen myös pudotettua. Kukon jäädessä isoon ruovikkoon ja vielä henkiin, teetti Hopilla hieman työtä löytää saalis. Loppujen lopuksi se sieltä löytyi ja tuli isännän käteen, kuten pitää. Toisessa erässä ei ollut tapahtumia. Puolen päivän välikritiikin jälkeen selvisi, että kahdestatoista osallistujasta kolmea esitettiin iltapäivän finaaliin. Mukana oli myös Hopi.

Finaali

Se siitä rennosta kisapäivästä. Alkoi nimittäin jostain syystä jännittää niin perhanasti, kun finaalin lähtövuoroa odottelin pellon laidalla. Siinä jutellessa kisakumppaneiden kanssa selvisi, että Hopin lähtöasetelma finaaliin oli kolmas sija. Muilla koirilla oli pari riistatyötä vyöllään. Toki pudotus heiltä puuttui. Mitään ei toki ratkota puhumalla vaan toiminnalla. Hopin vuoron koittaessa sama hieno aamupäivän meno jatkui ja huli hakikin mainiosti ja laajasti. Myötätuuliluovilta tullessaan sattui sitten harmittavasti fasaanipari suoraan kohalle. Muutama tarkentava nuuskaisu myötätuuleen ja kana törmäyksestä ilmaan. Siinä mielensisäisen sadattelun lomassa kutuin Hopia luokse ja takaisin tullessaan samasta paikasta pomppasi vielä kukko kaiken kukkuraksi siivilleen. Koira linkkuun ja jännittämään. Moisen virheen jälkeen ei hakuaikaa enää ollut luvassa. Heitinkin siinä kilpailun päätuomarille, että nyt ei auta muu kuin odotella, jos muut sortuvat virheisiin.

No niinhän siinä sitten kävikin. Toinen finalisteista teki tyhjän, törmäsi riistapellossa fasaaniin ja saatteli tätä hieman liikaa voittajaluokkaan, jonka johdosta koira jouduttiin sulkemaan. Toinen finalisteista viritteli sängellä voiton varmistavaa riistatyötä juoksevalle kukolle, joka lopulta saatiinkin ilmaan. Siitä ampuja tempaisi kukon tonttiin ja harmittavasti koira sortui paukkunoutoon. Myös tämä johti koiran sulkemiseen. Näin sitten yllättäen oltiinkin tilanteessa, että ainut mahdollinen palkittava koira oli Hopi, joka sitä myötä voitti koko kilpailun VOI 2 -tuloksella. Pisteitä kertyi 74. Jos joskus, niin nyt täytyy myöntää, että tuuria oli mukana, mutta otin sen toki riemumielin vastaan 🙂 Hieno kilpailu!

Junkkarin ulkomuotokatselmus

Tällä kertaa lyhytkarvaisten ulkomuotokatselmuksen vuoro oli lauantaina. Pentueen sessut arvioitiin perätysten ja sehän menikin vallan mukavasti. Tänä vuonna koronan takia loppukehiä ei järjestetty ollenkaan, mutta sinne katselmuksen jälkeen olisi päässyt Solo, joka sai arvosanaksi ERI+. Saga oli toinen erinomainen eli ERI, mutta ilman plussaa. Muille kirjattiin EH eli erittäin hyvä. Katselmus sujui sutjakkaasti ammattilaisten arvostellessa, joten lähdimme melkein samon tein takaisin majapaikkaan lataamaan akkuja sunnuntain peltokokeeseen.

Peltokoe

Peltokokeeseen kukin sitten starttasi omassa ryhmässään. Synkälle ja Savulle sattui tuuri, kun pääsivät tällä kertaa samaan ryhmään. Olikin mukava sitten kepona eli kennelpoikana seurata molempien otteita pellolla. Synkkä aloitti mallikkaasti esittäen upeaa hakua nuoresta iästään huolimatta. Haku johti riistalle ja puskan reunaan myötätuulesta hieno riistatyö. Savu jatkoi siitä, mihin Synkkä jäi ja naulasi isomman fasaaniporukan myötätuuliluovien päätteeksi tehden myös mallikkaan riistatyön. Välikritiikissä jäi erityisesti mieleen tuomarin sanat Synkälle: ”Kiitos, että saimme seurata tämän koiran upeaa hakua.”

Seuraavaksi oli luvassa noudot, joihin oltiinkin panostettu treenien lomassa joka päivä hakien hallintaa eli ts. tottelevaisuuden kautta hyvä tulee. Synkkä lähtee innokkaasti linnulle, tarttuu ja lähtee tuomaan Sannalle, mutta kesken kaiken sylkäisee linnun suustaan ja oksentaa. Liekkö mennyt joku ruohonvarsi kurkkuun, kun nappasi linnun suuhunsa. Kunhan kuojo oli kurkusta ulos, Synkkä tarttui lintuun uudestaan ja luovutti asiaan kuuluvasti istuen.

Jos oli Synkän noudossa Sannalla hieman jännitystä, niin oli sitä myös Minnalla Savun osalta. Koira ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota ilmojen halki lentävään kylmään lintuun vaan tapitti heittäjää silmä kovana. Luvan saatuaan koira menikin suoraan heittäjän luo ja otti sieltä eri linnun suuhunsa. No mitäs tuosta moittimaan, lintu kun lintu. Loppuunsa varsin mallikas nouto.

Toinen erä starttasi Savun osalta jälleen mallikkaasti. Eipä montaakaan luovia ollut takana, kun koira löytyi tiukasta seisonnasta. Siitä räväkällä nostolla fasaani ilmaan ja kunnialaukaus sai kajahtaa. Toinen riistatyö oli tosiasia. Enää olikin jäljellä hakua, Savu kun oli koko ajan riistalla hakuun lähtiessään ja hakua ei tuomari ehtinyt tarpeeksi nähdä. Savu esittikin hienoa hakua kolmanteen erään. Erän lopuksi sattui pieni pusu huonoissa tuulissa fasaanikukkoon.

Synkän kolmas erä jatkui hienolla haulla ja oppaan opastuksella lähdettiin tavoittelemaan alueella majailevaa peltopyyparvea. Kyllä se parvikin siellä loppujen lopuksi oli, mutta 100 metriä ennen sitä fasaanikukon huumaavat hajut jähmettivät Synkän seisontaan ojan varteen. Siitä vaiheittaisilla rykäyksillä kukko otti kaiketi jalat alleen ja Synkkä hukkasi linnun, joka hetken päästä pomppasikin oppaan jaloista ilmaan. Homma ei mennyt ihan priimalleen, mutta eipä tuossa nyt isoa vahinkoa päässyt käymään. Siitä koira linkkuun, koepäivä pakettiin ja sadan metrin päästä kävellessään opas ja tuomari törmäävät peltopyyparveen 🙂 Kyllä oli opas aikalailla hyvin kartalla alueensa lintujen olinpaikoista.

Kritiikki

Päivän päätteeksi oli sitten kritiikki kullakin ryhmällä. Pentueen osalta meni kokonaisuudessaan todella hienosti. Kuudesta neljä sai tuloksen. Synkkä ja Savu saivat molemmat NUO1-palkinnon ja paikat maanantain semifinaaliin. Simo ja Solo nappasivat NUO2 -tuloksen. Sinni ja Saga jäivät tällä kertaa ilman tulosta. Kaikki olivat kuitenkin reissun antiin tyytyväisiä ja koirat/ohjaajat saivat taas ripakopallisen kokemusta tulevaan. Kauttaaltaan tuomareiden kritiikeissä oli kehuttu koirien otteita, joten pennelit ovat varsin hyvällä mallilla. Kasvattajan näkökulmasta tämä tottakait lämmittää mieltä ja tästä on hyvä jatkaa. Suuret kiitokset myös tätä kautta pentujen omistajille hienosta koirien eteen tehdystä työstä!

Semifinaali

Ykköstulosten turvin Synkkä ja Savu siis starttasivat myös maanantaille, jolloin Junkkarista tuleekin sitten kilpailu. Viivalla oli vajaa 30 NUO1 tuloksen saavuttanutta koiraa, jotka tavoittelivat Junkkari 2020 -titteliä. Jokaisesta kuudesta startanneesta ryhmästä yksi pääsisi iltapäivän finaaliin. Synkkä ja Savu arvottiin samaan ryhmään. Synkkä jatkoi mukiin menevää hakuaan ja sai mahdollisuuden rypsipellon laitaan. Tiukka seisonta purkaantui tarkkomiseksi ja siitä sitten fasaanikukko ilmaan ja sessu pomppi hieman perään. Tilanteessa ammuttiin ilmaan, mutta eipä se häävinen suoritus ollut. Toisessa erässä ei lintua sattunut eteen.

Savu aloitti railakkaalla rusakkoajolla. Ainakin kilometrin mittasen ajon jälkeen päästiin kuitenkin taas haun makuun. Ajosta huolimatta virtaa riitti hyvään hakuun. Ensimmäisessä erässä ei lintukosketuksia ollut, mutta toisen erän loppuun Savu naulasi fasaanin ojan pohjalle seisoen sitä puolen metrin etäisyydeltä. Siinä oli nyt paikka naulata lippu finaaliin, mutta jostain syystä väsynyt nuori seisojanalku päätti, että tätähän minä en nosta, joten se oli sitten siinä. Kummallakaan ei siis ollut finaaliin asiaa. Ryhmästä jatkoon mennyt koira loppujen lopuksi sitten voitti koko Junkkarin.

Kokemuksia

Olipas kerrassaan hieno Junkkarireissu! Kaikille ohjaajille ja pennuille kertyi taas kokemusta, vinkkejä ja uusia taitoja tulevaan. Oli mahtavaa päästä erilailla jännittämään ja seuraamaan omien kasvattien otteita. Iltamat majapaikassa olivat ratkiriemukkaita ja porukan kokit loihtivat mitä maittavimpia illallisia. Isot kiitokset Junkkaria järjestäville! Siinä on työn sarkaa kerrakseen. Seuraavaksi nokka kohti tuulta ja mehtään.