Vuoden 2018 jahtihommat on jo hyvinkin pitkällä. Aloitimme perinteisesti kyyhkyillä siirtyen sorsahommiin, jonka jälkeen varsinaiseen kanakoirien leipälajiin eli maalinnun pyyntiin. Sukka ja Hopi ovat päässeet tositoimiin oikein urakalla Navajon parannellessa olkapäästä löytynyttä tulehduksen poikasta.
Kyyhkyä
Kyyhkystys on Pudasjärvellä melkoisen vähäistä omien kokemusten mukaan. Met olemma kuiten yrittäneet ruokinnalla jarrutella muutokkaita ja kasvattaa kyyhkykantaa jo puolenkymmentä vuotta alueella, jossa myös luontaista kantaa on ollut pidemmän aikaa. Siinä on myös onnistuttu ja tänä vuonna päätimme porukalla yrittää ottaa joitakin jo saaliiksi asti. Aloituspäivänä lento olikin varsin mukava. Myöhemmin syksyllä ruokinnalla kulki 2-3 linnun porukoita ja ns. pääparvi oli tainnut ottaa jo suunnaksi etelän.
Vesilintua
Sorsahommat alkoivat tutulla järvellä, jonne tänä vuonna oli eksynyt moni muukin. Porukan määrästä huolimatta lento oli suoraan sanottuna surkea. Ilmassa näkyi kaksi puolenkymmenen sorsan porukkaa ja piippuja ei tarvinnut sotkea. Tämän jälkeen pääsin Hopin kanssa porkkaushommiin toiselle järvelle ja sieltä sitten saatiinkin tilanteita aikaiseksi ja suu makeaksi. Sorsastus jäi verrattaen vähäiseksi toistaiseksi. Muutokkaat ovat tulollaan, jolloin mahdollisuudet kotijärvellä paranevat huomattavasti.
Ruotsin aloitus
Maalinnun pyyntiin lähdimme perinteisesti Ruotsin aloitukseen 25.8. Paikka oli täysin outo, jonka löysin nettisurffailun avulla, joten odotuksia ei juurikaan ollut. Toki mökin vuokraaja meinotteli alueella olevan lintua hyvin. Pessimisti ei pety, joten liekkö myyntimiehen puheita. Joka tapauksessa majoitus ja luvat olivat halpoja, kuten Ruotsin maalla yleensäkkin, joten eikun kokeilemaan.
Reissun pääpainona oli nuoren Hopin vieminen eteenpäin kohti tulevaa jahti- ja koekautta. Sukka on jo varmaotteinen jahtikoira, joten sen kanssa sitten vaan naatitaan. Ensimmäisen päivän kivikkoisten seutujen jälkeen alkoikin löytyä soisempaa aluetta ja isoja poikuuksia reenata asti. Molemmille koirille saatiin hyvin tilanteita ja myös lämpimän linnun noutoja, joten iltaisin pääsikin jo nauttimaan herkullista riistaillallista kynttilän valossa. Kolmen päivän jahtireissun huipennuksena oli Sukan hienosti hoitelema mehto ja Hopin oma-aloitteinen tiedotus riekkopoikuuelle.
Kokeisiin ja kotimaisemiin
Kotoisen maalintukauden lähestyessä alettiin treenaamaan koiria maastossa kiinnipitoajan päätyttyä. Samalla toki hivuuteltiin sorsamestoja, joten siinä sivussa sai jaagaillakkin. KAER -kokeita järjestetään myös rauhoitusaikaan juuri ennen jahtikautta ja parit kokeet oli merkattu myös Hopin kalenteriin juuri ennen aloitusta. Hopin otteet riistalla ja maastossa antoivat enteillä hyviä tuloksia kokeista ja toki omistajalla luokan vaihto oli mielessä. Ensimmäisenä oli kokeet Oulun Erä- ja kennelkerhon mailla, joissa tällä kertaa riista ei ollut kennelystävällistä vaan karkkosi koiran seisonnalta turhan kaukaa. Lämmin ja tuuleton keli antoi myös jossittelulle tilaa ja tuloksena AVO3. Viikko tästä omissa Pudasjärven kokeissa Hopi starttasi molempina päivinä. Molemmissa tulokseksi AVO2 eli ei todellakaan huonosti, mutta harmittavasti pienellä tuurin poikasella homma olisi kyllä kirkastunut helposti. Mutta ei se mitään. Kokeiden osalta laitetaan uutta matoa koukkuun loppukaudesta riekoilla. Nyt keskitytään jahtiin.
Jahtiloma
Kun koittaa 10.9., niin alkaa myös vuosilomat. Näin on onneksi voitu molemmat järjestellä työasiat ja työnantajat ovat myös hiffanneet homman jujun. Jahti alkoi kotimaisemissa. Tällä kertaa välteltiin tuttuja nurkkia ja lähdettiin tutkimaan uusia seutuja. Valtionmaitahan Pudasjärvellä riittää. Yhdelle päivälle varattiin kuitenkin se hyvä mesta, mutta pettymys oli melkoinen, kun alueelle saavuttiin. Mehtätalous oli vuojen aikana ennättänyt ensin.
Alkukauden runsaat havainnot antoivat osviittaa hyvästä tilanteesta lintujen suhteen. Jahdin alettua tilanteita tulikin varsin mukavasti, mutta ei homma nyt ihan ilotulitusta kuitenkaan ollut. Joinakin päivinä joku lintu päätyi eräksikin asti ja tilanteita tuli jokaiselle mukana olleelle koiralle. Kilometrejä kertyi joka päivä kymmenestä ylöspäin. Joka tapauksessa kotimaisemista voi vetää johtopäätöksen, että kanta on noussut.
Heikko kolmiolaskennan tulos riekon osalta ei tunnu pitävän paikkaansa. Ensimmäiseen viikkoon tavattiin useita n. 10 riekon poikuuksia. Useimmat niistä olivat vielä märkien soiden reunoilla tai ihan avosuolla. Ilmoille pääsi siis useita kunnialaukauksia koirien hienojen riekkotöiden ansiosta. Muutamia sorsareissujakin väliin mahtui, mutta laihoin tuloksin. Edelleen muutokkaita odotellessa.
Hopistakin on tullut tänä syksynä mettokoira.
Seuraavaksi oli luvassa loman päätös ja viikon riekostelureissu Näkkälään. Näkkälässä ollaan kerran oltu talvijahdissa, mutta muuta kokemusta alueelta ei juurikaan ollut. Joka tapauksessa tiedustelut antoivat ymmärtää, että riekko on ihan mukavasti seudulla. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, tiedustelimme porojen sijaintia alueen poroisännältä, joka kertoikin, että Pöyriksellä on alkamassa vasojen merkintä, joten turhaampa sitä lähtee semmoiselle alueelle koirineen sotkemaan. Alun perin juuri Pöyrisjärven erämaahan suunniteltu reissu ei siis onnistunut vaan jäimme majoitukseen Näkkälän Eräpalvelujen mökkiin Näkkäläjärven rannalle. Viikon alussa tokat sitten siirtyivät Jierstivaaraan, joten käytännössä se suuntima jätettiin myös suosilla rauhaan. Karttasulkeiden avulla löysimme vallan mainioita maastoja, joista löytyi myös lintuja joka päivä vähintäänkin kiitettävästi. Alueella oli muitakin mehtääjiä liikenteessä, mutta jäljistä päätellen he päätyivät tien varsiin lähimaastoihin kiertelemään. Meitin porukalle normipäivä oli 20 kilometriä, joten etäisyys tiestä varmasti auttoi lintujen löytymiseen.
Riekkojen makuun siis päästiin, mutta tulipa vastaan myös muutama erikoinen tilanne. Ensimmäiset kolme riistatyötä Hopi teki metolle keskellä tunturikoivikkoa. Mehtoa ei toki noilla korkeuksilla voi turisti ampua, liekkö paikallinenkaan, joten kunnialaukaus oli paikallaan. Erään tilanteen jälkeen lompsi komea uroshirvi suoraan n. 50 metriin kattomaan, että mitäs täällä paukutellaan. Toisena päivänä puuttomalla Hopi luovi suoraan 400 metriin seisomaan. Kun lähestyimmä tilannetta, niin huomattiin, että kettu karkkosi seisonnalta kyyryssä alarinteeseen. No tietysti tilanne piti viedä loppuun, vaikka riista olikin jo karkonnut. Ilmeisesti siinä terävien avanssirykäisyjen ja ketun lähtöpaikan lähestyessä Hopikin huomasi, ettei tämä taida olla riekko ja koira veti itseään kyyryyn kuin viritetty jousi, valmiina kunnon takaa-ajoon. Valitettavasti kettu oli tällä kertaa fiksumpi, kuten yleensä. Muutoin kaikki koirat saivat tilanteita riekoille laidasta laitaan. Oli mukava treenailla tiedotusta ja lämpimän linnun noutoja. Yksi reissun kohokohta oli kavereiden Kärppä -nimisen viiskuisen penikan sähäkät otteet ja ensimmäiset riistatyöt.
Seuraavaksi
Jahtikauden tästä edetessä on tarkoitus jahtailla kotimaisemissa sekä maa- että vesilintua. Lokakuun lopussa on vielä luvassa perinteeksi muodostunut syysloman vietto riekkomailla ja siihenhän ei olekaan kuin pari viikkoa. Silloin myös startataan Hopin kanssa taas kokeissa ja koitetaan ulosmitata hienot opit, joita vyölle on kertynyt kauden mittaan.
