Mettälinnun pyynnin alkua oottaa aina kuin kuuta nousevaa. Sitten kun se alkaa, niin tuntuu, että se myös saman tien loppuu. Viime vuosina omalle kohdalle on sattunut alueita, joissa lintuja on ollut varsin mukavasti ja eräksikin sieltä on kehdannut jonkun linnun yrittää pyytää. Kun kausi loppuu, monet mettämiehet siirtyvät vaikkapa talviverkkojen pariin, jänishommiin tai pienpetopyyntiin. Me siirrytään yleensä pienpetojen ja jänisten lisäksi fasaanien pariin.

Sukka ja fasaani

Fasaani eli aasialainen peltolintu tuotiin Suomeen Carl Fazerin toimesta 1901. Puuttumatta sen jälkeisiin vaiheisiin nykypäivänä monilta alueilta löytyy luontaista kantaa, jota pyritään ylläpitämään istukkailla ja ruokinnalla. Myös petopyynnillä on tärkeä merkitys. Fasaani on meidän seisojaharrastuksessa erityisesti treenilintu, mutta helmikuun loppuun asti kestävä metsästysaika mahdollistaa myös toki jahdit. Viimeiset seitsemän vuotta me onkin pidetty kauden päättävä fasaanijahtipitoinen viikonloppu. Jos mukana on nuoria koiria, niin niiden kanssa treenataan. Vanhempien koirien kohdalla kyse on metsästyksestä.

Fasaani seisojan edessä

Monet pitää fasaania suht helppona koiralle, kuin myös metsästäjälle. Monesti tilanteet ovatkin varsin selkeitä. Koirat saavat linnusta hajut nenäänsä hyvin ja ympärillä voi olla pelkkää peltoa. Siinä ei linnulla ole hirveästi paikkaa, mihin paeta. Mutta ei fasaanikaan tyhmä lintu ole. Monesti se löytää itelleen loistavan piilopaikan ojan onkaloista tai pystyyn jätetystä viljapellosta tai sitten vastassa on kokenut kukon koijari, joka juoksettaa koiran mennen tullen ja palatessa. Saalis ei suinkaan ole ittestäänselvyys.

Hopilla tilanne päällä. Kuva: Petteri Nissinen

Tänä vuonna tilanteita oli laidasta laitaan. Ensin tuuleton keli teki hieman tepposiaan ja koirat hämmästyksekseen saattoivat pökästä linnun lentoon ollessaan ohuen hajuvanan perässä. Jossakin tilanteessa fasaani luuli piilopaikkansa olevan täydellinen, mutta koiran lähtiessä avanssiin pakoreittiä ei löytynytkään ja lintu päätyi suoraan koiran suuhun ja siitä noutosuoritteella isännälle. Nämä tilanteet ei palvele nuorta koiraa kovinkaan kummoisesti. Siitähän voi aivoherneet päätellä, että näitähän voi ittekkin pyydystää. Toisaalta jos koiralla on avanssin kanssa ongelmia, niin voi tehdä ihan hyvää, että lintu päätyy onnistuneen noston jälkeen kopiksi. Siitähän luulisi syttöä tulevan. Koppilinnun kanssa me ei suuria eleitä tehdä. Otetaan vain lintu siitä talteen ja jatketaan hommia. Ei tehdä siitä koiralle turhaa numeroa.

Kuva: Petteri Nissinen

Hopille tiedotuksia

Suurin osa tilanteista päättyi tottakait kuten pitää eli jossakin saarekkeen tai ojan reunassa oli koira häntä jäykkänä. Jos tilanteeseen oli selkeästi matkaa ja koiraan näköyhteys, niin oli hyvä treenata tiedotusta. Nuorimman koiran Hopin kohdalla yksi viikonlopun tavoitteista oli nimenomaan tiedotuksen vahvistaminen ja onnistumisia tuli. Odottelin ensin minuutin pari, josko koira olis kääntäny päätään. Tällä kertaa yhdessäkään pää ei kääntynyt. Ensimmäisissä tilanteissa, kun alotin kevyen vislauksen, saattoi Hopi ottaakkin muutaman askeleen linnun suuntaan tarkkoen. Koiran ollessa näkösällä, ei toivottuun käytökseen on helppo puuttua ja vaatia sitä luokse eikä linnulle. Parin vastaavan kerran jälkeen tulikin seuraava tilanne, josta minuutin tiukan seisonnan jälkeen kevyellä vislauksella koira irtosi saman tien oikeaan suuntaan hakemaan isäntää. Näissä tilanteissa me mielletään, että lintu on hyvä puottaa. Näin koira oppii oikian toimintamallin eli käydään hakemassa isäntä/emäntä, koska ilman sitä ei lintua saada eräksi. Tiedotukselle pitää kuitenkin olla omasta mielestä etäisyys kohdillaan. Jos koira tököttää muutaman kymmenen metrin päässä, niin turhaa siinä kikkailee. Ei muutaku lukot kiinni ja tilanteeseen. Suurin osa tilanteista olikin juuri riistatöitä ilman tiedotusta.

Hopi noutaa. Kuva: Petteri Nissinen

Sukalle avanssia

Sukalla on nyt ikää kaksi ja puoli vuotta. Loppusyksy mettälintujahdeissa meni aivan mainiosti. Sukalla on melko matala seisontakynnys, eli kun tuoreet käryt tulee nenään, koira alkaa jäykistelemään melko helposti ja liikkuu sitten tässä hajukentässä tosi varovaisesti. Tämä aiheuttaa toisinaan haasteita mettälinnuillakin: voi käydä niin, että linnut karkaavat haulikkohollin ulkopuolilta. “Vaivaa” näkyy varsinkin tuulettomissa keleissä, hyvissä tuulissa ei niinkään. Fasaanien kanssa on ollut tänä vuonna Sukalla hiukan vaikeuksia. Linnut löytyvät kyllä hyvin, mutta tuoreella linnun juoksujälellä Sukka etenee liian hitaasti ja vaivalloisesti. Jos lintu on ns. piikissä, linnun lentoon ajo eli avanssi on välillä hyvä, välillä joutuu pyytämään koiraa useastikin linnun nostoon. Monesti käy sitten niin, että varovainen eteneminen aiheuttaa sen, että fasaani ottaa jalat alleen ja siivittää rauhassa kauempaa.

Tähän vaivaan on yritetty konsteja löytää, monesti auttaa, että päästetään toinen kokenut koira tilanteeseen ja näin Sukkakin reipastuu ja linnulle päästään vauhdikkaammin. Luultavasti tällainen nihkeä eteneminen on Sukan kohdalla melkolailla ominaisuus, se on ollut pennusta asti selvästi varovaisempi linnun hajuilla ja tietynlaista röyhkeyttä mennä linnuille vauhdikkaasti ei ole ollut, kuten meidän muilla koirilla. Vähän pitää nyt omiakin toimintamalleja tarkastella, kuinka asiaan pystyisi vielä vaikuttamaan. Ehkäpä visiitti kirjekyyhkyillä olisi paikallaan, josko niiden avulla saisi vahvistettua reipasta toimintaa lintutilanteissa.

Viikonlopun anti

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin onnistunut. Molemmat sessut saivat runsaasti kokemuksia ja ovat taas toivottavasti viisaampia seuraavissa tilanteissa. Myös jahdissa mukana olleiden kaverien koirat saivat hienoja tilanteita aikaiseksi. Tekipä toinen ohjaajista nuorelle karkeakarvaiselleen ensimmäisen pudotuksenkin. Tilanteista ei puuttunut hurttia kanakoirahuumoria ja päivät kuluivat hieman liiankin nopiasti, kuten aina. Puitteet Kiuruvedellä Vehnäahon Fasaanitilalla olivat kerrassan mainiot.  Kiitokset tilan isäntä Janne Linnilälle! https://www.vehnäahonfasaani.fi.

Juhlaillallinen

Onnistuneen jahdin kruunaa tietenkin fasaanista laitettu illallinen. Tänä vuonna tehtiin fasaania ribsikastikkeella ja kylkeen sopi makiasti mausteiset lohkoperunat alkupaloja, höystöjä ja jälkiruokaa unohtamatta. Joku voi miettiä, miltä fasaani maistuu? Maultaan fasaani on mieto ja muistuttaa perinteistä kanaa, mutta omaa jopa hieman riistavivahdetta. Jos jahdissa onnistutaan saamaan lintuja, niin jonkun linnun voi ottaa toki pakkaseen vaikkapa nuoren seisojan varalle noutolinnuksi tai miksei vanhemmalle koiralle vesitöihin tai jälkihommiin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here