Elokuun huvit: kyyhkyä ja sorsaa Pudasjärvellä sekä mettäkanalintua Ruotsissa

Jahtikausi on päässyt jo hyvään alkuun täällä Pudasjärvelläkin.

Kyyhkyjahdissa mukana Sukka.

Meidän elokuun mehtyy starttasi kyyhkyjahdilla. Allekirjoittaneelle tämä oli eka kerta, kun pääsin kyyhkystä kyttäämään. Pudasjärvellä ei kovin paljon mahdollisuuksia tähän huviin ole, mutta niin vain kyyhkykanta täälläkin tuntuu vahvistuvan. 10. elokuuta pyyhkäsimme siis aamuaikaisella Puhokselle Antin ja Sukan kanssa. Ja niin vain lintua pörräsi hakkuuaukolla aamutuimaan siihen malliin, että Sukka pääsi kokeilemaan kyyhkyn noutoja ensimmäistä kertaa. Ja hyvinhän se sujui. Itsekin pääsin elämäni ensimmäiset kyyhkyni ampumaan ja vielä useamman, joten kesän lukuisat ammuntatreenitkään eivät ole selvästikkään menneet hukkaan.

Pari vuotiaalla Sukalla on ollut haasteita vielä viime syksynä lämpimän linnun noudossa, vaikka kylmän linnun nouto sujuu rutiinisti. Varsinkin haavakot ovat tuottaneet hankaluuksia ja kaikenlaista ylimääräistä kommervenkkiä on ollut niiden kanssa havaittavissa. Liekkö ikä tehnyt tehtävänsä, mutta nyt kun lämpösen linnun noutoja saatiin useita putkeen, niin nepä sujuivatkin vallan mainiosti. Pari haavakkoakin löytyi hyvin ja ne tulivat käteen kuten kuuluukin, eikä täkissä ollut hampaan kuvia.

Kauden ekat riistaherkut: kyyhkysen rintaa, paahdettua kasviksia, parsaa ja korvasienirisottoa.

Antti kävi toisenkin kerran kyyhkypassissa ja tuolloin matkaan lähti vuoden vanha Hopi. Etukäteen jo kyllä arvattiinkin, että Hopilla ei kyyhkyn noudossa ongelmia ole. Ja ei ollutkaan, hienosti nuorukainen oli hommansa hoitanut.

Kyyhkystä noutamassa tällä kertaa Hopi.

Sorsastuksen aloituksessa kävimme Pudasjärven Aittojärvellä. Suuria odotuksia saaliin saamisesta ei ollut, mutta tunnelma oli katossa – niin kuin aina tuppaa 20. päivä elokuuta olemaan. Jahdin huumaa pääsi kokemaan tällä kertaa Hopi ja jo yhdeksännettä vuotta käyvä Navajo. Päivä yllätti positiivisesti, sillä Antin ja Antin velipojan kanssa saldona oli neljä heinäsorsaa, ja tietysti erinomaiset mehtyynodet. Sukan kanssa kävin vielä tuttua ojanvartta porkkaamassa ja sieltä saimme tavin sorsille kaveriksi.

Pudasjärvellä on ollut vesilintujen osalta jälleen melko hiljaista. Lähijärvillä heinäsorsa on melko harvinainen näky, telkkää on jonkin verran ja taveja. Mistä lie johtuu, että sorsa ei enää näillä leveyksillä järvillämme viihdy vaan hakeutuu mieluummin kosteikoille ja isoille järville.

Koirien irtipitoaika alkoi 20. elokuuta ja koirat ovat päässeet tuttuja mettämaastoja rallattelemaan. Lintuja on löytynyt hyvin: useita isoja riekkopoikueita, kuin myös isoja teeripoikueita sekä mettopoikueita. Eli jo heinäkuun lopulla tehdyt havainnot pesintöjen onnistumisesta näillä seuduilla pitävät kutinsa.

Hopilla on mainiot mehtyykoiran vinkeet. Se hakee hienosti ja tulisesti lintuja kaikissa tuulissa ja löytääkin niitä, eli kyllä siitä mettäkoira on tulossa. Sukka tuntuu jatkavan siitä mihin viime syksynä jäi, eli mettälinnut käsitellään huolella ja varmasti. Navajollakin riittää edelleen tulta tassuissa ja se pinkoo metikossa niin kuin nuorna miehnä. Hivenen jalkavammainen Oka metsästelee sille sopivaan tahtiin enoni jahtikoirana.

Navajolle herkut palkaksi riekkopoikuuden löytämisestä.

Elokuun 24. päivä suuntasimme jo perinteikkääseen tapaan Ruotsin puolelle mettälinnun pyyntiin Jällivaaran kupeeseen muutamaksi päiväksi MKJ&F:n jahtimaille. Olimme samassa paikassa myös viime vuonna. Saalisodotuksia ei ollut, viime vuonnahan näimme kolmen päivän aikana vain muutamia lintuja ja saalis jäi laihaksi. Ideana tälläkin reissulla oli enemmänkin koirien kanssa retkeily, niin oman kuin koirienkin kunnon kasvatus ja henkinen valmistautuminen tulevaan mettälintukauteen hyvässä seurassa.

Eka jahtipäivä onnistui yllättäen oikeinkin hyvin. Navajo kaiveli kokonaisen kymmenen riekon poikuuen ja tämän päälle vielä koppelonkin. Lisäksi useampia teeriä löydettiin. Myös kavereilla onnisti ja mettälintukauden ekat ruokapidot saatiin pitää heti ekana iltana. Jovain oli suut messingillä, vaikka vettä tuli kun aisaa ja lämmintä oli vain muuan aste.

Tuoretta riekkoa kauden alun kunniaksi.

Muina päivinä tutkittiin eri maastoja ja hiljaisia olivat Jällivaaran metät. Parina syksynä on nyt noita alueita koluttu ja seuraavana vuonna taidamme suunnata uusiin maisemiin – aika näyttää minne. Paikoitellen Ruotsissakin kuuluu kuitenkin mettälintujen pesinnät onnistunen tänä vuonna erinomaisesti. Viitteitä tästä oli myös Jällivaaran maisemissa ja oikein positiivistahan se on, että lintuja ja kokonaisia poikuuksiakin löytyi, toivottavasti niistä jää siementä tuleville vuosille.