Koirat

Ehkä sittenkin toivoa?

uintitreeni

Navajon tilanne on parantunut huomattavasti. Viikko sitten kävimme lääkärissä ja koepalan tuloshan oli tullut ja sen mukaan kyseessä ei ole pahanlaatuinen syöpäkasvain. Muutama viikko koepalan oton jälkeen (kun tikit poistettiin) Navajo alkoi ontumaan jalkaansa huomattavan paljon. Tätä jatkui ihan viime viikolle asti.

Nyt kuitenkin ontuminen on hyvin vähäistä, koira ei tunnu ollenkaan välittävän jalasta ja on oikein pirteä. Erikoinen tunne, kun heinäkuun diagnoosin jälkeen jo surimme kovasti Navajon mahdollista kohtaloa ja nyt tuntuu, että ehkä meillä sittenkin on vielä toivoa… Osteosarkooma on agressiivinen luusyöpä ja muutokset luussa pahempaan (kasvu) pitäisi näkyä jopa kahden viikon välein otetuissa röntgenkuvissa ja nyt kuitenkin viikko sitten otetuissa kuvissa jalka oli hivenen paremman näköinen kuin eka kuvissa. Etäpesäkkeitä keuhkoista ei löytynyt, turvotusta ei ole ja koira on oikein virkeä. Ehkä se sittenkin on hyvänlaatuinen traumaperäinen kysta, joka häviäisi ajan kanssa.

Oomma aloittaneet nyt monien viikkojen huilaamisen jälkeen pikkulenkit ja fysioterapeutti Katjan (kiitos vain vinkeistä) ohjeiden mukaan liikutuksen vähitellen, uiminen aloitettiin nyt päivittäisenä rutiinina tänään n. 10 minuutin uinnilla. Huomenna käyn mustikoita kattelemassa ja otan Navajon mukaan nätisti kävelmään mettään mukaan.

Voin kunpa vain pääsisimme Navajon kanssa vielä tänä syksynä mehtoja jallittamaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *