Syksy lähestyy myös KAER -kokeiden muodossa. Olennainen osa mannermaisten kanakoirien erikoiskoetta on myös osasuorituksena vesityöt, jotka lasketaan mukaan kokonaispisteisiin. Vesitöiden treenaus ei suinkaan palvele vain kokeita vaan itse metsästystä. Kanakoiran tulee selvityä sorsastuksessa noudoista kaislikoissa, avovedessä, pajukoissa, rimpisoilla ja mitä erikoisimmissa paikoissa. Vesitöiden harjoittelu parantaa koiran fysiikkaa ja nuppia, mutta myös isännän/emännän sekä koiran henkistä hyvinvointia.
Tänä vuonna meillä on kokeisiin starttaamassa nuorten luokan Karpaleton Suokukka eli Sukka sekä voittajaluokan Navajo sekä Okariina. Navajo starttaa Riistakoirassa eli mannermaisten kanakoirien SM-kilpailuissa Pudasjärven Iso-Syötteellä. Samassa kisassa starttaa myös Okariina. Lisäksi Okariinalta puuttuu se yksi VOI1 tulos KVA eli käyttövalion arvosta, joten startteja tullee useampia. Sukka puolestaan osallistuu nuorten mannermaisten kanakoirien suureen Junkkari -jalostuskatselmukseen Lapualla ja lisäksi nuorten koirien metsäkuninkuuden ratkaisevaan Niesta -kisaan, joka käydään tänä vuonna Savukoskella.
Ensin pari sanaa vesitöiden suorituspaikoista. Jos harjoittelu tapahtuu koirien kiinnipitoaikana, niin on noudatettava kyseistä mehtyylakia. On myös huolehdittava, että alueella ei ole riistaa esim. vesilintujen poikueita. Ja sitten itse vesitöihin. Pääpiirteittäin koira laitetaan istumaan. Tuomarin luvasta lähetetään koira noutamaan. Kun koira tulee takaisin, se ei saa ravistella, vaan sen tulee istuen luovuttaa tuomarin luvasta noudettava ohjaajalle. Luokkakohtaisesti suorituksissa on sitten nyansseja.
Nuorten (NUO) luokassa ohjaaja tai joku muu heittää linnun avoveteen. Avoimessa (AVO) luokassa lintu heitetään piilosta esim. joen vastarannalla tai lammen vastarannalla. Samalla kun lintu heitetään ampuja ampuu ilmaan. Tällä testataan koiran käyttäytyminen paukun aikana. Koiran tulee olla persaus kentässä, eikä myöskään saa rynnätä paukusta. Noutamaan saa lähteä vasta ohjaajan luvalla. Voittaja (VOI) luokassa puolestaan noudettava piilotetaan vastarannalle siten, että koira ei näe ko. tapahtumia. Ohjaajalle sitten kerrotaan hakualueen rajat. Kun koira lähetetään noutoon on sen pyrittävä etsimään lintu ja sitten tehtävä luovutus, kuten edellämainituissa luokissa. Ohjaaja voi ja saa ohjata koiraa haussa, kuten myös muissakin luokissa. Koiran ohjattavuutta arvioidaan kokeessa ts. koiran on myös kuunneltava annettuja ohjeita ja pysyttävä hakualueella. Voittajaluokassa ei ammuta, kuten ei myöskään nuorten luokassa. Tarkemmat ohjeet ja lisätietoja mannermaisten kanakoirien vesitöistä ja KAER -kokeista löydät täältä.
Itse harjoitteluun. Ennen kuin lähdetään vesitöitä treenaamaan, niin toki koiran tulee osata uida ja nouto maalta pitää olla kunnossa. Kun nouto maalta on hyvässä kuosissa niin vedestä noutokin sujuu varmasti, kun koira vain on tottunut veteen. Nuorten ja avoimen luokan koirille tulee harjoiteltua vesihommia suhteellisen runsaastikin, mutta turhaa hinkkaamista me on vältetty. Treenatessa kannattaa tarjota sopivasti haastetta koiralle ja myös itselle. Nuo-luokan kaltainen vesityö sujuu helposti, kun maalta noutokin on kunnossa – siinähän vain heitetään noutolintu veteen ja jos koira osaa luovutuksen mallikkaasti niin myös vedessä käynnin jälkeen luovutus sujuu hyvin. Eka kerralla, kun lintu onkin pitänyt noutaa vedestä, ainakin meillä koirat ovat koittaneet ravistaa, mutta tässä tarkka koiranluku ja riittävän ajoissa tullut korjaus ravistelusta on toiminut meillä ja ravisteluyritykset ovat jääneet heti pois. Kun vedestä haetun linnun luovutus sujuu mallikkaasti aletaan heti tekemään haasteellisempia harjoituksia, koiratkin ihan selkeästi motivoituvat näistä. Eli lintu heitetään haastavampiin paikkoihin vastarannalle ja hyvin pian heittokin jätetään pois ja pelkkä noutokäsky annetaan ja ohjataan koira uimaan ja hakemaan lintu vastarannalta. Alkuun uintimatkat eivät ole kovin pitkiä, mutta selkeitä vesistön ylityksiä kuitenkin. Näin koira pysyy ”kuulolla” ja on myös helpommin ohjattavissa ja ehkä oppii paremmin myös kuuntelemaan annettuja ohjeita: kääntymiset pillistä ja suunnat käsimerkeistä.
Nyt kun mennään itse asiaan, eli vesilintujen metsästykseen, niin mututuntuma suomalaisista mannermaisista seisojista on, että melko vähän niillä vesilintuja jahdataan verrattuna esimerkiksi rodun kotimaahan? Tällainen mielikuva on jotenkin muodostunut. Meillä jahti pääasiassa painottuu siihen ensimmäiseen kahteen viikkoon, joskin syys- ja lokakuussa reissuja myös tehdään harvakseltaan. Meidän sensseillä tänä päivänä kyseinen riistakanta on melko heikko: telkkää enimmäkseen, jonkun verran tavia ja hyvällä tuurilla näkyy joitakin sorsiakin.
Meidän vesilinnun mehtyy on oikeastaan kaikkea muuta kuin passissa olemista. Kun jahtiin mennään, koira lasketaan porkkaamaan rantoja, oli se sitten erämaalampi, järvi tai vaikkapa rimmikko. Sitten seuraillaan mukana joko veneellä tai kävellen ja odotetaan koiralta seisontaa tai hajulla olemista. Omasta kokemuksesta seisontoja tulee, mutta enimmät tilanteet korkeassa kaislikossa tai pajuviidakossa ovat sitä hajulla olemista: koiralla on haju riistasta, mutta sen paikantaminen voi olla vaikeaa. Lintu lymyää kaislikossa ja pyrkii ensin uimalla karkuun lähestyvää koiraa. Sitten lintu pärähtää lentoon jostakin koiran nokan edestä. Tällöin on oltava valppaana. Pääasia on kuitenkin, että koira saa tehdä sille luonteenomaista työtään eli etsiä riistaa ja parhaansa mukaan tarjota sitä isännälleen/emännälleen erälle. Jos tuuri käy, lintu saadaan alas ja samalla uinnilla koira noutaa linnun. Jos koira ui linnun lähtiessä niin siinä ei paljon paikallaan olla linnun siivittäessä ja tästä tehdään innokas ja nopea nouto päälle.
Meidän vesilinnun mehtyytyyleillä on päädytty VOI-luokan kaltaiseen noutoon muutamia kertoja. Pikemminkin me tarvitaan ennenkaikkea riistaintoista hakevaa koiraa, joka ei vettä kavahda. Varsinaisia noutoja tulee silloin kun sattuu onnistamaan. Syksyn aikana muutaman kerran käytännössä istutaan passissa (aloituksessa ja jokunen iltalento siihen päälle) ja nämä noudot on usein melko helppoja. Tässä videon pätkä meille tyypillisestä vesilintujahdista kotijärvellä. Koira porkkaa rantaa ja kaislikkoa ja haulikon kanssa ollaan valmiina jos jotain sattuu lähtemään.
Etelä-Suomessa kuuleman mukaan sorsasenssit on melko erilaisia, ja Oulun seudullakin esimerkiksi meren rannoilla ja kosteikoilla on kaiketi melko tapahtumarikasta vesilinnun pyyntiä. Meillä nämä vesilinnun pyynnin mahdollisuudet ovat jo kerrotun kaltaisia ja muusta kun ei juuri ole kokemusta, niin olisi kyllä kiva nähdä ja kuulla miten ja kuinka paljon seisojia esimerkiksi Etelä-Suomessa vesilinnustuksessa käytetään? Miten työkäyttö painottuu syksyn aikana vesilinnunpyynti versus pelto- ja mettäkanalinnun pyynti, missähän suhteessa nämä kulkevat?
Oman kokemuksen pohjalta koirasta sitten kuoriutuu oikea vesipeto vasta kun sen kanssa oikeasti käydään vesilintuja metsästämässä. Usein näkeekin muiden koiria kokeissa seuratessa, että kuka koirista on oikeasti vesilintuhommia tehnyt. Nämä koirat eivät kysele, vaan tekevät työn ja sillä hyvä.
Alla olevassa videossa on suorituksia tämän kesän treeneistä Okan ja Navajon osalta. Ensimmäiset pidemmän matkan uinnit on nopeutettu, jotta video ei venynyt älyttömiin mittoihin..:) Valitettavasti Sukalla taitaa olla kameroihin jokin anti-vaikutus, koska aina tekniikka pettää tai muuten vain kuvaaminen ei ole onnistunut silloin kun Sukka on päässyt hommiin. Sukalle noutohommat ovat olleet helppoja alusta asti ja vesityöt ovat sujuneet yhtä hyvin kuin maalta noudotkin. Eka kerroilla pikkuiset korjaukset ravisteluyrityksestä ja homma alkoi sujumaan mallikkaasti. Tässä kuitenkin mukana muuan kuva myös Sukan suorituksista.
Kesän vesityötreenejä Navajon Okan kanssa.
