Muutamia iloisia asioita on viime viikkoina tapahtunut.
Navajon kanssa käytiin viime viikolla kontrollissa ja sieltä saatiin iloisia terveisiä: jalka on mennyt parempaan suuntaan ja vahvasti eläinlääkärikin oli jo sitä mieltä, että kyseessä ei ole osteosarkooma. Ontumista ei ole enää ja rg-kuvien mukaan jalka on paranemaan päin. Luutumista on taas tapahtunut ja saimma lekurinkin luvan alkaa metsästemään kunnon mukaan pikkuhiljaa lenkkiä pidentäen ja jalan vointia tarkkaillen. Jos vaiva olisi luusyöpä, niin sen pitäisi edetä eri tavalla ja mennä koko ajan vain kipeämmäksi, kuvissakaan luumuutos ei näytä yhtään tyypilliseltä luusyövältä. Nyt eläinlääkäri sanoi, että luumuutos vaikuttaa reaktiiviselta luumuutokselta, eli voi olla, että jalka on vaan loukatettu/kolautettu ja tämä on aiheuttanut luumutoksia, jotka paranevat pikkuhiljaa. Edelleen on kuitenkin ilmeisesti mahdollista, että jonkinlaista luukystaa luuhun jää, mutta parin kuukauden päästä seuraavien kontrollikuvien aikaan olemme taas viisaampia. Nyt saamme siis huokaista helpotuksesta ja alkaa nauttimaan syksystä Navajon kanssa. Mahtavaa!
Tästä intoutuneena kävin Navajon kanssa myös suorittamassa vesi- ja jälkityökokeen Suomussalmella, josko me sitten vielä päästäisiin peltokokeisiinkin sopivan tilaisuuden tullen loppusyksystä. Vesitöissä se arpo sopivaa veteenmenopaikkaa (jyrkkä pudotus) vähän liikaa -1p, muuten nappisuoritus ja jälkitöissä harhautu jäljeltä hetkeksi -1p, sekin muuten mallisuoritus. 6-vuotias koira on jo rutinoinut näissä hommissa ja hoitaa homman melko suvereenisti aina. Pieniä kauneusvirheitä voi kuitenkin tulla niin kuin nyt tuli. Tämä suoritus kelpaa meille.
Viime lauantaina meille kotiutui myös uusi jahtikaverin alku Karpaleton Suokukka eli Sukka (Syystuiskun Ukkonen – Karpaleton Rauha). Rauhan pennuthan olivat sitten kaikki Ukkosen jälkeläisiä. Oikein hieno koiranalku ja hirmu hauska päästä taas pennun kanssa puuhastelemaan. Toivotaanpa tälle Sukalle terveyttä ja pitkää ikää!
Muutaman päivän päästä alkaa loma. Koirien kanssa on metissä kulettu ja mettälintutilanne vaikuttaa aivan kelvolliselta ja hyvin on löydetty lintuja, myös isoja riekkopoikueita (yli kymmenen lintua). Pudasjärvellä riekonpyynti on rajoitettu niin että se loppuu jo 20.9. Tämä ei ehkä ole linjassa omien riekkohavaintojen kanssa, mutta näillä mennään.
Lapista kuuluu hyvää. Luonnonvarakeskus (Luke) uutisoi juuri, että Ylä-Lapin riekkokanta kasvoi runsaasti viime vuodesta. Riekkokanta jatkoi kasvuaan neljättä vuotta peräkkäin. Elämme siis kanakoiraharrastajan luksusaikaa riekonpyynnin osalta. Mettälintujahti kotimetsissä ja Pudasjärven soilla on upeaa puuhaa, mutta on kyllä hienoa päästä tunturiinkin riekkojen perään: kävely on helppoa ja koiran vauhdikasta hakua on ilo katsella. Mekin suuntaamme Muotkan suunnille kuun lopussa viikoksi.
Mettälinnun pyynti koiran kanssa on minulle se lempilaji ja siitä saa nyt nauttia seuraavat pari kuukautta, elämä mallillaan!
