Tänään alkoi varsinaisesti metsästyskausi kyyhkyjahdin merkeissä, tosin kyyhkyjahtipassiin aamusta kerkesi vain Antti, allekirjoittanutta velvoitti työnantaja. Ehkäpä illasta sitten…
Elokuu on jo hyvällä alussa ja suunnitelmat syksyn osalta pääosin muotoutuneet. Muutaman kerran käydään varmaan kyyhkysiä kattelemassa. Kun sorsastus alkaa 20.päivä, olemme molemmat vapaalla. Tämän jälkeen pitäisi pikaisesti piipahtaa Karpaleton kennelin pentulauma tarkistamassa ja sen jälkeen lähdetäänkin taas Ruotsiin. Joo’o, ihan selvästi syksy on alkamaisillaan ja puuhaa piisaa!
Riistakolmiot on taas laskettu, laskentatulokset eivät aiheuttaneet aihetta hurraa-huutoihin. Ite olen nähnyt muutamia teeripoikuita ja metsopoikueen, enimmillään niissä on ollut neljä poikasta. Havainnot ovat melkolailla linjassa riistakolmioiden laskentatulosten kanssa: www.riistakolmiot.fi. Olen kuullut havaintoja vain muutaman poikasen riekkopoikueista, mutta myös sitten niitä isoja poikueitakin on tavattu. Kyllä varmasti riistatöitä tehdään tänäkin vuonna. Maa- ja metsätalousministeriö esittää mm. riekon metsästyksen rajoittamista Pudasjärvellä niin, että metsästys olisi sallittu vain 10.9. – 20.9., muita metsäkanalintuja täällä metsästettäneen ilman rajoituksia lokakuun loppuun saakka.
Ruotsin reissun jälkeen on tarkoitus metsästellä pääasiassa Pudasjärven korvissa, yksi viikon reissu tehdään kyllä koko perheen voimin Muotkan suunnille syys/lokakuun vaihteessa. Pohjoisessa kuulemma hyvät riekkovuodet jatkuvat ja tänä vuonna päivän riekkolupa sisältää kolme lintua kahden sijaan. Luvat ostimme joku aika sitten ja vielä oli valinnan varaa, sen sijaan majoitukset tuolloin syyskuun lopussa ja lokakuussa ovat ehkä jo vähän tiukemmassa.
Kuva jalasta 7.8.2015.
Koirapula vaivannee meitä vähintäänkin alkukaudesta. Navajon kanssa piipahdettiin taas lääkärissä, koepalan tulos oli tullut ja sen mukaan jalassa ei ole syöpäkasvainta. Eläinlääkäri kuitenkin kehotti suhtautumaan asiaan siten, että luusyövän uhka on edelleen vahvasti esillä, hyvän koepalan saaminen luusta on kuulemma haasteellista. Jalasta otettiin uudet röntgenkuvat ja niiden perusteella antibiootti ei ole tehnyt selvää suuntaa parempaan, eli vaiva ei ehkä olisi luutulehdus. Ontuminen on muuttunut nyt viimeisen puolentoistaviikon aikana päivittäiseksi, joten tällä hetkellä meillä ei oiken ole hajuakaan mitä tuleman pitää. On vain toivottava parasta, että ontuminen loppuu ja seuraavassa kontrollissa neljän viikon päästä tumma läikkä luussa onkin kadonnut tai ainakin pienentynyt. Oikein hyvällä tuurilla kyseessä on post-traumaattinen reaktio/kysta, joka paranee itsekseen. Navajo on ollut nyt täysin vilttiketjussa nelisen viikkoa, jos ontuminen alkaa pysymään aisoissa, niin vien virkeän koiran pikkuhiljaa metsään. Tunnen kyllä koiran, jos se alkaa enemmän kipuilemaan niin näen sen siitä kyllä. Sydäntä särkevää jättää muuten täysin terveen oloinen koira kotiin, kun muu sakki pakkaa haulikot ja vermeet eräreppuun. Jos laukkuutus ei onnistu niin saa seurata tapahtumia kuitenkin mukana.
Tästä se syksy alkaa!
