Umpihanki kutsuu joka talvi. Mikä onkaan pakkaspäivänä mukavempaa, kuin lähteä nautiskelemmaan erämaisemista suksien selässä. Tänä vuonna nautinto on ollut hieman perinteistä poikkeavaa, sillä alla on Norjalaiset Åsnes Kongsvold JAKT -sukset.
Otsikon sanat löytyvät Aaro Hellaakosken runokokoelmasta Huojuvat keulat(1946). Ne myös pitävät täysin paikkansa, joskin kunnollista metristä umpihankia on saanut viime vuosina Pudasjärven seuduilta haeskella. Jos ei ole kohvaa tai muuten vain jotain välihankia, niin sitten ei ole tarpeeksi lunta umpihankisuksille, vaan kuhveikko paistaa. Onneksi lunta on nyt riittänyt ja suksille on päästy joko koirien kanssa tai ilman.
Suksien valinnasta
Perinteisistä suomalaisista suksista poiketen tänä vuonna lunta ovat viistäneet Norjalaiset Åsnes Kongsvold JAKT -sukset, joihin asensin OAC X-trace siteet. Ajatuksena suksien hankinnassa on toki myös maaliskuinen riekkojahti tunturissa. Kyseessä ei kuitenkaan ole perinteiset mehtäsukset eikä myöskään tunturisukset, koska näistä suksista ei löydy teräskanttia ja suksen profiili on keulasta sekä perästä leveämpi, kuin perinteinen tunturisuksi. Toisaalta taas perinteiseen suomalaiseen mettäsukseen verrattuna suksen malli on poikkeava, koska kyseessä on ns. tiimalasin mallinen suksi. Strategiset mitat ovat 96-66-85 eli keulasta leveimmillään suksi on 96 mm, keskeltä kapeimmillaan 66 mm ja peräpää taas on leveimmältä kohdaltaan 85 mm.
Tämän kaiken hyvän lisäksi suksiin voi asentaa nousukarvat, joita löytyykin moneen sorttiin. Teräskantin puuttuminen on itse asiassa hyvinkin oleellinen asia, koska lähes poikkeuksetta mukana mettässä on koirat ja pahimmassa pahnauksessa sessut tuppaavat loppulenkistä taapertamaan hiihtäjän perässä astuen aina suksien kannoille silloin tällöin. Kun suksissa ei ole teräskanttia, koirat välttyvät mahdollisilta ikäviltä viiltohaavoilta tai vakavemmilta loukkaantumisilta.
Åsnes -kotisivujen pituusohjeiden mukaan http://www.asnes.com -hankittiin Sannalle 170 cm pitkät ja minulle 190 cm pitkät Kongsvoldit. Tässä kohtaa perinteinen umpihamppari kohahtaa suksien lyhyyttä. Eikös ne pitäis vähintään se 280 cm olla? Karvoiksi valittiin kahdet lyhyet, toinen leveämpi 60 mm ja toinen kapeampi 35 mm. Yksi valintaan myöskin vaikuttanut kriteeri oli, että suksia voi myös voidella perinteisesti luisto- ja pitovoiteilla. Karvoja ei ole pakko käyttää. Mainittakkoon myös oma aktiivinen hiihtotausta, jonka perusteella suksivalinnasta putosi heti pois ne, joita ei voi voidella, kuten normaalia susta. Valmiin pitokarhennuksen tai jonkin sortin pitopohjan omaavat sukset ovat tietyillä keleillä tekemätön paikka, kun taas voideltavat sukset menevät kaikissa olosuhteissa, jos voitelu on jonkin verran näpeissä.
Suksien painoon en valinnan kohdalla juurikaan kiinnittänyt ensin huomiota, mutta käpistellessä tuli ensimmäisenä vaikutelma keveydestä. Jos on hiihtänyt niillä 280 cm pitkillä rimpisuosivakoilla, niin ero on vähintäänkin tuntuva. Siteet ovat myös kevyet, vaikka aika massiivisilta kuvassa näyttävätkin. Keveys johtunee siitä, että siteet tulevat kiinni jalkaan sen verran jämäkästi, että tuntuvat ”samalta kengältä”.
Siteet
Siteeksi oli tarjolla perinteistä telemark sidettä ja kenkää, mutta omat varpaat tuntien en voinut harkita monoja. Lisäksi olen aina tottunut hiihtämään joko perinteisillä mäyksillä tai sitten viimeiset pari vuotta Epok -siteellä, johon käy kenkä kuin kenkä. Tämän vuoksi päädyin OAC X-trace PIVOT -siteeseen. Verrattuna esim. Epok:iin side on huomattavasti jämäkämpi ja mahdollistaa siten myös vaikeamman tunturimaaston helpommin.
Hiihtämään
Ennen ensimmäistä lenkkiä tein perustavan luistovoitelun molempiin suksiin. Tässä vaiheessa en lähtenyt vielä perustamaan pesää perinteisen voiteille, vaan päätin kokeilla nousukarvoja. Aikaisemmat kokemukseni nousukarvoista on pyöreä nolla, joten mielenkiinnolla odotin, miten homma pelaa. Nousukarvojen kiinnitys on vaivatonta. Kongsvoldeissa on varsin pätevä kiinnityssysteemi nousukarvoille. Karvoissa kiinni olevat rautahampaat pujotetaan suksissa oleviin koloihin, jonka jälkeen tarran omaava karva napataan kiinni suksen pohjaan.
Nousu/pitokarvaksi ensimmäiselle lenkille valikoitui 20mm leveä karva. Käsittelin karvat nikwax:n tuotteella ski skin proof, jotta ne pitävät paremmin vettä ja myöskin luisto paranee. Tässä kohtaa täytyy toki huomioida, että koko suksen mittaisia karvoja näyttäisi myös olevan saatavilla ja ne ovat varmastikkin tunturien jyrkimmissä nousuissa paikallaan.
Lähdin aurattua tienpohjaa ensin liikkeelle. Halusin testata, miten suksi käyttäytyy kovemmalla pohjalla. Perinteinen mehtäsuksi tahtoo luistaa alta sivuille, mutta nämä sukset menivät kuin juna. Nousukarva tarjosi erinomaista pitoa, eikä syönyt luistoa juurikaan. Jossakin kohtaa pientä jurnutusta toki kuului, kun karvan kärjessä oleva rauta hinkkasi jäisehköön tienpohjaan, mutta täytyy myöntää, että olin erittäin innoissani. Heti ensivaikutelma oli kerrassaan positiivinen. Sukset käyttäytyivät hallitusti ja tuntuivat kevyiltä eli ts. erittäin hiihdettäviltä.
Siitä sitten umpeen soille ja mehtään. Soilla upotusta oli jonkun verran ja metässä sitten jo ihan mukavasti. Välillä kunnon höttöä, jossa suksi kuin suksi menee ns. pohjia myöten. Missään kohtaa suksi ei haukkaa itseään umpisukkeloon, vaan nousee nätisti hangen päälle, eikä liike pysähdy. Leveä suksen keula toimii siis erinomaisesti ja vaikka sukset ovatkin lyhyet ne menevät ummessa suorastaan erinomaisesti. Pito umpisella on myös loistava eikä lipsumisesta tarvitse huolehtia.
Ensimmäinen lenkki tapahtui marraskuun lopussa. Tähän päivään mennessä lenkkejä on tullut jo parisenkymmentä. Mukaan on mahtunut niin 25 asteen pakkasta kuin nollakeliä lumitilanteen vaihdellessa pienestä hangesta kunnolliseen puuteriin ja järven päällä olevasta loskasta märkään mättökeliin. Suksien kilometrimäärä on tällä hetkellä n. 250 kilometrin luokkaa. Lopputalvesta varmaankin pyöritään siellä 500:ssa. Kertaakaan en ole vielä karvaa ottanut suksen pohjasta pois saatikka vielä vaihtanut. Luistovoitelu on tehty pariin otteeseen. Perinteistä pitovoitelua ei ole vielä tarvinnut harkita.
Tätä ennen olen hiihtänyt lähes kaikkien suomalaisvalmistajien tämän hetken ykkössuksilla, lisäksi puisilla ruotsalaisilla ja mahtuu toki mukaan parit halpislankutkin. Norjalaiset Kongsvoldit menee ykköseksi. Odotan erittäin innostuneesti, miten sukset tulevat toimimaan maaliskuisilla tuntureilla riekkojahdissa. Tällöin voi olla tarvetta jo ihan nimensämukaisille nousukarvoille.
Lue myös kuinka suksi toimi meillä tunturissa: Åsnes Kongsvold JAKT – tunturissa
Hei, suoherra, mistä kautta hankit suksesi?
Terveisin Leena Pesälä
Terve,
Me hankittiin sukset Norjasta. Suomessa, kuten Norjassakin, XXL myy Åsnes -tuotteita. Täältä löytyy linkit Norjan kauppoihin ja lokaatiot kartalla: http://www.asnes.com/butikker/.
Joko on lisäkokemuksia kertynyt suksista? Itselläkin katselussa lyhyemmät sukset vastaaviin maastoihin missä tekin liikutte ja mukana kulkee myös seisoja. Onko jo kerennyt kertyä kokemusta, miten puree rinteeseen ilman teräskantteja? Itse olen pähkäillyt näiden ja Madshus Annumin välillä ja tietysti toisaalta etu näissä olisi tuo teräskanttien puute, mutta eipä tuo ainakaan Altai Hokkien kanssa ole teräskantteihin itseään telonut. Madshus olisi vielä sentin leveämpi, mutta 5cm lyhempi, joten kantavuus on varmaan liki samoissa.
Ei ole vielä muuta kuin mettämaastoa koluttu. Tämän kuun lopussa on tunturijahti. Kunnon umpiskelit on nyt Pudasjärvellä ja toissapänä huhuiluhommissa pääsin vertaamaan kaverin 280 cm Peltosiin. Molemmat ui aikalailla yhtä syvässä. Kongsvold lyhyempänä oli ketterämpi vitikoissa ja nousee kyllä hienosti lumen päälle seuraavaan askeleeseen.
Miten katsoit sopivan paikan siteelle? Pitkissä suksissa tuntuu aavistuksen takapainoinen toimivan hyvin ja lyhyissa tumpeissa taas hieman etupainoinen on osoittautunut hyväksi. Miten näihin keskimittaisiin löysit toimivan paikan siteelle? Ja kerrohan kokemuksia tunturista miten uusi suksi toimii!
Itse asiassa olin yhteydessä suoraan valmistajaan asian tiimoilta ja sieltä vastattiin, että sentti eteenpäin normaalista kiinnityskohdasta, mikä on yleensä suksen painopiste. Eli kun laitat suksen keikkumaan vaikkapa etusormen päälle, niin saat selville, missä kohti painopiste on. Raporttia tunturista sitten huhtikuun alussa!
Hei! Mietin juuri (OAC) siteen paikkaa omiin Kongsvoldeihini. Sentti eteen tasapainopisteestä siis, mutta mikä kohta siteestä?
Tsekkaa tämä ohje: https://varuste.net/tiedostot/1/sivusto/varuste/sekalaiset/EA-BINDINGSohje.pdf
myökin laitomma xxl:n alesta tuommoset, tosin 170cm/190cm. (Åsnesin sivujen mukaan 160cm pituutta ei ole ?) kävimme niitä juuri järven jäällä tuoreessa lumessa koittaan, ja olihan ne kivat! Kyllä minullakin menee kokemuksena ykköseksi nämä sukset 🙂 Jospa sitä vielä tunturiin keväämmällä pääsis, vapun aikaan käsivarteen.
Nyt vielä nousukarvat etinnässä, haluisi mohairia mutta näyttää tälle kaudelle pitkälle olevan jo loppu 🙁
taisit tarkoittaa 35mm nousukarva suksen pohjassa ? itse jätin ne hankkimatta koska ajattelin että pitää olla leveämpää.. taidan kuitenkin ne hankkia tasaisen maan ”pidoksi” ja 60mm leveät sitten tuntureille.
oli alkuun tarkoitus hankkia teräskantti tunturisukset, saapas nähhä jääkö niitä lopulta kaipaamaan.. Mielenkiinnolla odotellaan raporttia tunturista.
Uusi juttu nyt julkaistu siitä kuinka suksi pelitti tunturissa. Minun suksen mitta on 170cm, eli tässä jutussa on on virhe tuossa minun suksen pituudessa.
Hei.
Kuinka paljon tuo skinin rauta hankaa ja jarruttaa menoa kovalla alustalla esim vanhalla suksenjäljellä tai kovassa tunturilumessa?
Kyllä se jonkin verran hankaa.
Suoherra, Sanna, Mika, pärjääkö noilla kapeammilla 35mm (vai onko nykyään 40mm tuo kapein) nousukarvoilla tasamaalla ja pienissä tömpäreissä vai pitääkö suosiolla pistää se leveämpi 58mm?
Mites tunturissa, jääkö kaipaamaan teräskantteja?
Käytännössä olen hiihtäny kapeammalla kaikkealla muualla paitsi tunturissa, jossa tarvii kunnon pitoa mäkiin ja toisaalta sitten jarrua laskuihin. Jos on ihan jäätikällä, niin silloin teräskantit olisi hyvät.
Hei, onko sinulla/teillä ollut käytössä mohairista vai nylonista valmistetut nousukarvat? Entä onko niillä 30 mm leveillä suksi liukunut niin, että meno on oikeasti hiihtämistä eikä tallustelua? Kokeilin omiin suksiini 58mm leveää nylonia (lyhyt nousukarva) ja ne jarruttivat menoa pakkaskelillä ja uudella lumella. Suksi ei käytännössä luistanut ollenkaan. Mietin liukuisiko kapeampi, mohairista tehty paremmin, kuitenkin pitäen ylämäissä.
Meillä on käytössä sekä että. Nyloni toimii oikein märällä kelillä. Muutoin on käytössä se 3 cm mohair. 58 on käytössä sitten, kun lähdetään tunturimaisemiin, jossa pitoa pitää olla.
Minua kiinnostaisi kovasti miten jäykkä suksi on? Omaan teräskantilliset åsnesit tunturihiihtoon ja ne on aivan liian jäykät n 55 kg naisimmeiselle. Kovalla hangella saa potkuun voimaa ja suksen luistoa, vähänkään pehmeämmässä männöö hartioilla ja käsillä työntämiseksi. Umpiumpihangessa toki hiihto on ihan kävelyä. Tässä jo miettii, että eikö ossoo hiihtää:) vaikka onhan noita latuja ja selkosia tullut testailtua 😉
Minulla (Sanna) on kyllä hiihto sujunu ja pitoa löytyny. Ei ole tuntunu liian jäykältä ollenkaan, mulla painoa pari kiloa enemmän kuin sulla.
Moi
Hankin samanlaiset 200 cm:n pituudella ja 30 ja 58 mm:n karvoilla. Antti: Pohjasitko sukset ”koko matkalta” luistolle vai jätitkö perinteisen pitoalueen keskelle, joko skineille tai perinteisille pitovoiteille?. Nuo irtoskinit ja niiden huolto, säilytys ja kiinnitys on hieman uusia asioita minulle ja Åsnesin ohjesivut viittaavat useastikin pohjien puhtauteen ennen skinien kiinnittämistä. Siksipä
tuo luisto-/pitoalue askarruttaakin…varsinkin jos vetää ahkiota tasasella, ylämäissä karvat lienevät kova sana ainakin vanhoihin suomupohjaisiin suksiin verrattuna.
Ja onko kellään kertynyt kokemuksia skinien lyhentämisistä, esim. x-skin ohjeen mukaisesti?. Lienee vaikutusta myös edelliseen kysymykseeni…
Kyllä koko matkalla on pelkkää luistoa. Ei ole tarvinnut erikseen perinteisen voiteita skinien ansiosta käyttää. Lyhensin omia n. 5 cm. Itse asiassa voisi lyhentää vielä lisääkin, koska olen huomannut takahännässä kulumista tässä vuosien aikana ja sehän tarkottaa sitä, että ”pitoalueen” pesä on lyhempi kuin karva.
Mulla myös sukset hakusessa ja olen aatellu oac:n liukulumikenkiä, niissäki on karvat. Onko kokemusta miten näiden ominaisuudet poikkeaa hyvistä liukulumikengistä?
Kongsvoldit on sukset. Se on se perustavaa laatua oleva ero.
Hei, onko sinulla/teillä ollut käytössä mohairista vai nylonista valmistetut nousukarvat? Entä onko niillä 30 mm leveillä suksi liukunut niin, että meno on oikeasti hiihtämistä eikä tallustelua? Kokeilin omiin suksiini 58mm leveää nylonia (lyhyt nousukarva) ja ne jarruttivat menoa pakkaskelillä ja uudella lumella. Suksi ei käytännössä luistanut ollenkaan. Mietin liukuisiko kapeampi, mohairista tehty paremmin, kuitenkin pitäen ylämäissä.
Kapea mohair ja myös nylon on toiminut normihiihossa hyvin. Ei jarruta. Tuo 58 on liian järeä perushiihtoon, toimii sitten hangilla tunturissa kun on nousuja tms. Lisäksi minä (Sanna) oon tuota kapeaakin vielä vähän lyhentänyt, kun suksi ei ole kovin pitkä.
Kiitos erittäin paljon tästä tiedosta!